{"id":50,"date":"2010-03-12T19:25:13","date_gmt":"2010-03-12T17:25:13","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=50"},"modified":"2013-04-23T07:20:44","modified_gmt":"2013-04-23T05:20:44","slug":"lapsuus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=50","title":{"rendered":"Lapsuus"},"content":{"rendered":"

\"carpelan\"<\/a>Kaikki me olemme olleet joskus lapsia ja meill\u00e4 on omat muistomme siit\u00e4. Monet kirjoittavat muistelmiaan ja yritt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 kautta saada el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kansiin. Kuka mill\u00e4kin tavalla onnistuu. Yleens\u00e4 en kovin paljon ole lukenut el\u00e4m\u00e4kertakirjoja, mutta nyt tartuin Carpelanin kirjaan. Se ilmestyi pari vuotta sitten ja j\u00e4i silloin lukematta, mutta ei se my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 muutama kommentti suuren runoilijan teoksesta.<\/em><\/span><\/p>\n

Kirja kertoo 1930-luvun lapsuudesta nuoren Davi-pojan kautta. H\u00e4n asuu tuolla vuosikymmenell\u00e4 ennen sotaa\u00a0kolmessa eri osoitteessa\u00a0ja kokee silloin pieness\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n haavoittuvuuden, kuoleman, k\u00f6yhyyden, surun ja menetykset mutta my\u00f6s ilon hetket. Is\u00e4 on pankkivirkailija ja yritt\u00e4\u00e4 saada rahat riitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kolmihenkiselle perheelle. \u00c4iti joutuu ensin ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi ja saa sitten puolip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Davi el\u00e4\u00e4 yksin\u00e4isyydess\u00e4 vanhojen vanhempien kanssa pikkuvanhasti ja valmistautuu kirjailijaksi lukemalla, kirjoittamalla, etsim\u00e4ll\u00e4 innokkeita. Vanha Elma lukee h\u00e4nelle Andersenin satuja kunnes perhe joutuu muuttamaan ja Elma kuolee. Davi suree menetyst\u00e4, sek\u00e4 kotia ett\u00e4 Elmaa. Kruunuhaasta he muuttavat Laivurinkadulle liian kalliiseen asuntoon. Sota l\u00e4hestyy, sen kaiut kuuluvat is\u00e4n radiosta, Gustav-sed\u00e4n paosta Saksasta ja Leila-t\u00e4din kuolemasta. Davi k\u00e4y oppikoulua, saa uusia kavereita, tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4nkin, joka ei ymm\u00e4rr\u00e4 h\u00e4nen satumaailmaansa ja muuttaa lopulta pois. Vihdoin heid\u00e4nkin on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 seuraavaan kotiin, jossa Davi saa asua verhon takana, kun tilaa on v\u00e4h\u00e4n. Sitten puhkeaa sota. Vaikeudet alkavat, mutta Leila-t\u00e4din muisto opettaa optimismia: aina on jollakin viel\u00e4 vaikeampaa. Kirja p\u00e4\u00e4ttyy Helsingin ensimm\u00e4iseen pommitukseen.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kirja on kuin runo, proosaa runomuodossa, kuvausta pienen pojan lapsuudesta pikkutarkasti ja osuvasti. Kertomus on t\u00e4ynn\u00e4 kielikuvia, tuoreita ja terveit\u00e4, jotka saavat lukijan el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n pula-ajan Suomessa. Tapahtumissa ei kerrota ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan vaikeuksista eik\u00e4 sodan varjosta, mutta ne ovat kuitenkin koko ajan l\u00e4sn\u00e4, kulkevat kerronnassa ohuena s\u00e4ikeen\u00e4 kaiken keskell\u00e4. Kirja ei ole Carpelanin suoranainen el\u00e4m\u00e4kertateos, mutta h\u00e4n oli tapahtumien aikaan samanik\u00e4inen kuin Davi on kirjassa ja asui Helsingiss\u00e4, joten yht\u00e4l\u00e4isyydet ovat olemassa. Kirjailijahan usein kuvaa omia kokemuksiaan ja n\u00e4in lukija voi rauhassa kuvitella t\u00e4ss\u00e4kin lapsen kokeneen asiat juuri n\u00e4in 30-luvulla. Davi on pikkuvanha vanhojen vanhempien ainokainen, h\u00e4n n\u00e4kee ja kokee tapahtuman lapsen tavoin, mutta yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ne kuin aikuinen. Kirjan runollisuus kulkee preesenssiss\u00e4 aivan kuin lukija olisi pienen pojan kanssa matkalla kohti aikuisuutta, tarkastelemassa kaverin is\u00e4n perhoskokoelmaa, tapaamassa kuolevaa Elmaa, elokuvissa Evan kanssa tai koulun pulpetissa oppimassa. Matkassa kuljetaan kuin tunnustellen ensin l\u00e4hestyen sitten et\u00e4\u00e4ntyen, maistellaan ja kuunnellaan. Kuvaus on ehk\u00e4 joissain kohdin liiankin viitteellist\u00e4 niin ett\u00e4 lukija saa pinnistell\u00e4 pysy\u00e4kseen lapsen mukana, mutta sitten huomaa, ettei sill\u00e4 ole ollenkaan v\u00e4li\u00e4, tunnelma on paras. Joissain kohdin my\u00f6s pitk\u00e4t luettelomaiset kuvaukset tapahtumista tuntuvat puuduttavilta tai jatkuvat vertaukset, mutta onneksi ne ovat tuoreita ja ilmavia, joten niihin ei huku.<\/p>\n

Lapsuus on monen kirjailijan aihel\u00e4hde. Teuvo Pakkala<\/strong> aikoinaan kirjoitti pitk\u00e4t pakinat lapsuudesta. Harri Tapper<\/strong> on kuvannut saarij\u00e4rvel\u00e4isperheen el\u00e4m\u00e4\u00e4 useammassakin kirjassaan onnistuneesti. Nobel-kirjailija J. M. Coetzeen<\/strong> kirjat Poikavuodet<\/em> ja Nuoruus<\/em> ovat liki klassikoita ja loistavuudessaan upeita saavutuksia. Carpelanin kirja on erilainen ja kuitenkin se on aivan yht\u00e4 hieno. H\u00e4meen Sanomien arvostelija kirjan taskupainoksen takakannessa kysyykin: ’Saako t\u00e4llaista lukuel\u00e4myst\u00e4 Suomessa muka anniskella ilman lupaa? – Valo paistaa joka sivulta.’ T\u00e4h\u00e4n voi t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 yhty\u00e4.<\/p>\n

Bo Carpelan: Lapsuus. Suom. Caj Westerberg. Otava 2008, 237 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaikki me olemme olleet joskus lapsia ja meill\u00e4 on omat muistomme siit\u00e4. Monet kirjoittavat muistelmiaan ja yritt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 kautta saada el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kansiin. Kuka mill\u00e4kin tavalla onnistuu. Yleens\u00e4 en kovin paljon ole lukenut el\u00e4m\u00e4kertakirjoja, mutta nyt tartuin Carpelanin kirjaan. Se ilmestyi … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[29,101],"class_list":["post-50","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-elamakerta","tag-kirjallisuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/50","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=50"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/50\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1667,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/50\/revisions\/1667"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=50"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=50"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=50"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}