{"id":501,"date":"2012-12-03T11:24:56","date_gmt":"2012-12-03T09:24:56","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=501"},"modified":"2013-04-20T19:26:35","modified_gmt":"2013-04-20T17:26:35","slug":"nalkavuosi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=501","title":{"rendered":"N\u00e4lk\u00e4vuosi"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><br \/>\n<a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2012\/12\/image.php_.jpeg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"size-full wp-image-1186 alignleft\" alt=\"image.php\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2012\/12\/image.php_.jpeg\" width=\"124\" height=\"200\" \/><\/a>&#8217;EU-politiikassa pohditaan maatalouden tukikysymyksi\u00e4, luonnonsuojelupolitiikassa l\u00e4hiruoan ymp\u00e4rist\u00f6vaikutuksia. Yksiin ne eiv\u00e4t k\u00e4y. Jos tuki v\u00e4henee, siirtyy ruoan kasvatus ja valmistuskin kauemmaksi, n\u00e4in maalaisj\u00e4rjell\u00e4 ajateltuna. Onneksi viel\u00e4 jaksan kasvattaa ainakin puutarhatuotteet itse, voin saada l\u00e4hiruokaa ilman tukiaisia. <strong>Aki Ollikaisen<\/strong> kirja <\/em>N\u00e4lk\u00e4vuosi<em> kuvaa aikaa, jolloin t\u00e4llaisia asioita ei pohdittu, p\u00e4\u00e4asiana oli saada leip\u00e4\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, edes pettuleip\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 aikaa ei soisi mink\u00e4\u00e4n kansan kokevan, ei nyt eik\u00e4 <\/em><\/span><span style=\"color: #008000;\"><em>tulevaisuudessa. <\/em><\/span><span style=\"color: #008000;\"><em>Kuitenkin yli puolet maapallon v\u00e4est\u00f6st\u00e4 n\u00e4kee jossain vaiheessa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4 ja aliravitsemus on ongelmana useissa osissa maapalloa. Finlandia-ehdokas k\u00e4sittelee vaikeaa aikaa maamme historiassa.<\/em><\/span><\/p>\n<p><span>Kirja kertoo yhden perheen tarinan 1800-luvun lopulta suurien n\u00e4lk\u00e4vuosien ajalta. Nelihenkinen perhe joutuu l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kotoaan etsim\u00e4\u00e4n ruokaa. Is\u00e4 j\u00e4\u00e4 pirttiin. Matkalla he kohtaavat ihmisi\u00e4, jotka auttavat siit\u00e4 v\u00e4h\u00e4st\u00e4, mit\u00e4 heill\u00e4 on, heill\u00e4 on onnea. He eiv\u00e4t ole yksin. Matleena-tyt\u00e4r j\u00e4\u00e4 latoon muiden vainajien kanssa odottamaan kev\u00e4tt\u00e4 ja hautaamista, Marja-\u00e4iti kuolee tielle. Vain Juho-poika s\u00e4ilyy. H\u00e4net nappaa ohikulkija, ottaa omakseen, kun ei voi siihenk\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/span><\/p>\n<p>K\u00f6yh\u00e4n perheen tarinan rinnalla kulkee hyv\u00e4osaisten tarina: l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka menehtyy kulkutautiin, Teo, joka pelastaa pojan, Lars, joka ottaa h\u00e4net Helsingiss\u00e4 kotiinsa. Niin ja senaattori, h\u00e4nkin on mukana, omine huolineen Ven\u00e4j\u00e4n puristuksessa.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 on kirjana pienimuotoinen tarina, yksi niist\u00e4 monista, joka olisi voinut menn\u00e4 toisinkin, tulla kerrotuksi tai ei. Ollikainen sai kirjastaan Hesarin kirjallisuuspalkinnon vuoden esikoiskirjana ja p\u00e4\u00e4si my\u00f6s Finlandia-ehdokkaaksi. Molemmat ovat t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hienoja suorituksia. Kirjan lukeneena voi sanoa, ettei syytt\u00e4. Kirja on erilainen kuin tavalliset kurjuuden kuvaukset. Se l\u00e4htee sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in ja sen sanoma on pelkitetty pieniin yksityiskohtiin, jotka kertovat kerrottua enemm\u00e4n. Kirjan kuvat ovat kauniit, tarina ei. Lumi ja pakkanen nousevat keski\u00f6\u00f6n, ne ovat luonnonilmi\u00f6it\u00e4, jotka vain ovat, ei niit\u00e4 voi syytt\u00e4\u00e4, ne ovat olosuhteita. Ne kuitenkin h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t heikon ihmisen. Kuolema on vastustaja, jota ei voi voittaa, eik\u00e4 sen kanssa voi neuvotella. Voisi sanoa, ett\u00e4 kirjan kohdalla kohtalolla on voimakkaasti sormensa peliss\u00e4. Ehk\u00e4 niin on aina. Kuka pelastuu, kuka j\u00e4\u00e4 matkalle. \u00c4iti ei voinut siihen vaikuttaa, is\u00e4 viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Pieni Matleena j\u00e4i latoon, ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n sinne olisi j\u00e4\u00e4nyt, jos tapahtumat olisivat menneet toisin. Juhon kohdalla kohtalo j\u00e4rjesti toisin ja rikkaan syd\u00e4n pehmeni, poika j\u00e4i taloon, vaikka toisinkin olisi voinut k\u00e4yd\u00e4 ja monen kohdalla k\u00e4vikin. Kohtaloa on helppo syytt\u00e4\u00e4, hakea siit\u00e4 selityst\u00e4, kun ei ymm\u00e4rr\u00e4. N\u00e4lk\u00e4 oli kaikilla, katovuodet kohtelivat kaltoin koko kansaa, mutta siit\u00e4 huolimatta rikkailla oli paremmat mahdollisuudet selvit\u00e4.<\/p>\n<p><span>Pienimuotoinen helmi, joka j\u00e4\u00e4 mieleen karuudessaan, kauneudessaan pitk\u00e4ksi aikaa.<\/span><\/p>\n<p><em>Aki Ollikainen: N\u00e4lk\u00e4vuosi. Siltala 2012. 141 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;EU-politiikassa pohditaan maatalouden tukikysymyksi\u00e4, luonnonsuojelupolitiikassa l\u00e4hiruoan ymp\u00e4rist\u00f6vaikutuksia. Yksiin ne eiv\u00e4t k\u00e4y. Jos tuki v\u00e4henee, siirtyy ruoan kasvatus ja valmistuskin kauemmaksi, n\u00e4in maalaisj\u00e4rjell\u00e4 ajateltuna. Onneksi viel\u00e4 jaksan kasvattaa ainakin puutarhatuotteet itse, voin saada l\u00e4hiruokaa ilman tukiaisia. Aki Ollikaisen kirja N\u00e4lk\u00e4vuosi kuvaa &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=501\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[41,53,305,208],"class_list":["post-501","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-finlandia","tag-historia","tag-kilpailu","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/501","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=501"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/501\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1187,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/501\/revisions\/1187"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=501"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=501"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=501"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}