{"id":5035,"date":"2016-11-26T18:07:45","date_gmt":"2016-11-26T16:07:45","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5035"},"modified":"2016-11-26T18:07:45","modified_gmt":"2016-11-26T16:07:45","slug":"akvarelleja-engelin-kaupungista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5035","title":{"rendered":"Akvarelleja Engelin kaupungista"},"content":{"rendered":"

\"akvarelleja_engelin_kaupungista\"<\/a>’Aloitin kirjan lukemisen illalla ennen palkintotilaisuutta ja lopetin sen seuraavana iltana, kun tulos oli julkistettu. Olin kait ajan hermolla. Kannatti olla, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4sin tuoreeltaan arvioimaan, oliko Baba Lybeck<\/strong> onnistunut valinnassaan ja oliko Jukka Viikil\u00e4<\/strong> saanut aikaan kirjan, joka kannatti kirjoitta ja palkita t\u00e4m\u00e4n vuoden Finlandia-palkinnolla? Molempiin kysymyksiin voin t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4 vastata my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti.’<\/span><\/em><\/span><\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n kirjaan on vaikea liitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n genre\u00e4, se on sen verran omaper\u00e4inen kirjallisuuden alalla. On hienoa, ett\u00e4 uskalletaan rikkoa rajoja ja tuottaa muutakin kuin perinteist\u00e4 proosaa. Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Carl Ludvig Engel<\/strong>, arkkitehti 1800-luvun alkupuolelta, jonka k\u00e4den j\u00e4lki n\u00e4kyy laajalti Suomessa t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Toisaalta kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 voisi olla my\u00f6s Helsinki, josta kirja kertoo Engelin p\u00e4iv\u00e4kirjan tai y\u00f6p\u00e4iv\u00e4kirjan kautta, niin kuin h\u00e4n itse kirjoittamistaan kuvaa. Engel loi Helsingin nykyisen ilmeen tulipalon poltettua puukaupungin. P\u00e4iv\u00e4kirja kertoo, kuinka h\u00e4n lupasi vaimolleen Charlottelle<\/strong> viipy\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 syrj\u00e4isess\u00e4 ja kylm\u00e4ss\u00e4 paikassa vain kuusi vuotta. Niin nopeasti kaupunkia ei kuitenkaan rakenneta ja niinp\u00e4 matkasta tuli elinik\u00e4inen.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4kirja kuvaa arkitehdin ty\u00f6t\u00e4 keisarillisessa suuriruhtinaskunnassa, jossa keisarin tuli\u00a0hyv\u00e4ksy\u00e4 rakennuspiirustukset ja rahoitus. Senaattori Johan Albrecht\u00a0Ehrenstr\u00f6m<\/strong> loi Helsingin ruutuasemakaavan ja Engel rakennukset katujen varsille. Suurimpana ja kauneimpana Nikolain kirkon kukkulalle Suurtorin pohjoisreunalle. Sit\u00e4 ennen olivat valmistuneet jo senaatin rakennus ja Aleksanterin yliopisto torin vastakkaisille puolille.<\/p>\n

Kun Engel sai viran intendenttikonttorin johtajana, h\u00e4n p\u00e4\u00e4si suunnittelemaan rakennuksia koko suuriruhtinaskuntaan ja sen j\u00e4ljilt\u00e4 on engelim\u00e4si\u00e4 kirkkoja, raatihuoneita, majakoita, postitoimistoja, ymp\u00e4ri Suomen viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin. H\u00e4n vaikutti Helsingin lis\u00e4ksi Turussa, Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4, Ahvenanmaalla pieni\u00e4 maalaispit\u00e4ji\u00e4 unohtamatta. Kirjan kautta valoittuu se suunnaton ty\u00f6, jonka h\u00e4n teki, mutta my\u00f6s h\u00e4nen yksityisel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Charlotten kanssa kylm\u00e4ss\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja se l\u00e4mp\u00f6, jota h\u00e4n tunsi sairasta lastaan Emiliet\u00e4 kohtaan. H\u00e4n j\u00e4i lopulta yksin, mutta h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lki n\u00e4kyy.<\/p>\n

Kerrankin voittajaksi valikoitui todellinen helmi. Engelist\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4lkipolville kovin v\u00e4h\u00e4n historiatietoja, joten t\u00e4m\u00e4kin Viikil\u00e4n luoma p\u00e4iv\u00e4kirja on pitk\u00e4lti fiktiivinen. Hienosti kirjailija on asettunut sen ajan\u00a0saksalaisen arkkitehdin hahmoon ja luonut t\u00e4lle el\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen massiivisten rakennustensa rinnalle. Kirjasta v\u00e4littyy ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen puoliso, rakastava is\u00e4, mutta my\u00f6s tarmokas ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen ty\u00f6ntekij\u00e4, joka pohtii tekemisi\u00e4\u00e4n, niiden oikeutusta ja omaa toimintaansa l\u00e4heistens\u00e4 parhaaksi.<\/p>\n

H\u00e4n suri Emilien englannin taudin eli riisitaudin runtelemia jalkoja, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 pohjoisen talvien v\u00e4h\u00e4inen valo ja D-vitamiinin puutos aiheuttivat sairauden. H\u00e4n suri Charlottelle antamaansa lupausta, jota\u00a0ei voinut t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Koskaan he eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet takaisin rakastamaansa Berliiniin. Upeasti rivien v\u00e4list\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kaipauksen Berliiniin ett\u00e4 lopulta my\u00f6s rakkauden Helsinkiin. Harva arkkitehti p\u00e4\u00e4see kuitenkaan rakentamaan kokonaisen kaupungin.<\/p>\n

Runollisuus kirjassa n\u00e4kyy tarkasti harkituissa lauseissa ja niiden jaksotuksessa. Runous onkin punottu proosan sekaan ja saatu kirjasta n\u00e4in unenomainen, mystinen mutta my\u00f6s lumoavan kaunis. Tuskin kirja on mik\u00e4\u00e4n kirjakauppiaiden unelma, mutta lukemisesta nauttivalle se on hieno kokemus. Kiitos Jukka Viikil\u00e4, kiitos Baba Lybeck.<\/p>\n

Jukka Viikil\u00e4: Akvarelleja Engelin kaupungista. Gummerus, 2016. 213 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Aloitin kirjan lukemisen illalla ennen palkintotilaisuutta ja lopetin sen seuraavana iltana, kun tulos oli julkistettu. Olin kait ajan hermolla. Kannatti olla, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4sin tuoreeltaan arvioimaan, oliko Baba Lybeck onnistunut valinnassaan ja oliko Jukka Viikil\u00e4 saanut aikaan kirjan, joka kannatti kirjoitta … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":6,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[41,53,208,730,713],"class_list":["post-5035","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-finlandia","tag-historia","tag-proosa","tag-runous","tag-taide"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5035","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5035"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5035\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5039,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5035\/revisions\/5039"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5035"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5035"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5035"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}