{"id":5073,"date":"2016-12-26T13:12:42","date_gmt":"2016-12-26T11:12:42","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5073"},"modified":"2016-12-26T13:12:42","modified_gmt":"2016-12-26T11:12:42","slug":"haudattu-jattilainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5073","title":{"rendered":"Haudattu j\u00e4ttil\u00e4inen"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/12\/haudattu-j\u00e4ttil\u00e4inen.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-medium wp-image-5074\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/12\/haudattu-j\u00e4ttil\u00e4inen-192x300.jpg\" alt=\"\" width=\"192\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/12\/haudattu-j\u00e4ttil\u00e4inen-192x300.jpg 192w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/12\/haudattu-j\u00e4ttil\u00e4inen.jpg 267w\" sizes=\"auto, (max-width: 192px) 100vw, 192px\" \/><\/a>&#8217;Kun lumet loskaantuivat ja joulukin tuli sopivasti, j\u00e4i aikaa lukemisellekin. T\u00e4m\u00e4n kirjan luin kuitenkin jo muutama viikko sitten. Minua on aina kiinnostanut japanilainen kirjallisuus. Siin\u00e4 on jotain tuttua, ei kai turhaan sanota, ett\u00e4 olemme ik\u00e4\u00e4n kuin sukulaissieluja. <strong>Ishiguro, Kavabata, Murakami<\/strong> tai <strong>Kobo Abe<\/strong> ja <strong>Kenzaburo Oe\u00a0<\/strong>ovat kukin omalla tavallaan tyypillisi\u00e4 japanilaisia arvostettuja kirjailijoita. Haikuja ja tankoja opetellaan l\u00e4nsimaissakin kirjoittamaan. Ishiguro on asunut pitk\u00e4\u00e4n Englannissa ja h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4nkin l\u00e4hes englantilaisena. Tarinat ovat kuitenkin tyypilt\u00e4\u00e4n japanilaisia, joskin kaikki hyvin erilaisia. H\u00e4n osaa aina yll\u00e4tt\u00e4\u00e4, niin nytkin.&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Ishiguron teokset (Olen aikaisemmin lukenut:\u00a0<em>Ole luonani aina, Me orvot ja Menneen maailman maalari<\/em>)\u00a0eiv\u00e4t ole helppoja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 niiden sanoma aina aukea ensimm\u00e4isell\u00e4 lukemalla. Niin on t\u00e4m\u00e4nkin teoksen kohdalla. Juoneltaan tarina sijoittuu kuningas <strong>Arthurin<\/strong> aikaa Englannin maaseudulle. Vanha pariskunta, Axl ja Beatrice, l\u00e4htev\u00e4t asuinluolastaan etsim\u00e4\u00e4n kauan sitten poisl\u00e4htenytt\u00e4 poikaansa. Elet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 aikaa, jolloin kuningas Arthur on yhdist\u00e4nyt valtakunnan ja kelttien ja saksien v\u00e4lill\u00e4\u00a0vallitsee rauha. Mutta pinnan alla kytee viel\u00e4 sodan muisto ja kosto.<\/p>\n<p>Matkallaan vanhukset kohtaavat sek\u00e4 omiaan ett\u00e4 sakseja. Huolena heill\u00e4 on naaraslohik\u00e4\u00e4rme Queringin levitt\u00e4m\u00e4 muistamattomuus. He huomaavat, ettei ole helppoa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kadonnutta poikaa, kun ei muista asioita menneisyydest\u00e4. Niinp\u00e4 he ly\u00f6tt\u00e4ytyv\u00e4t ritari Sir Gavainin mukaan, joka taisteli aikanaan Arthurin kanssa ja toisaalta soturi Wistanin seuraan, joka on tullut kelttien maille kostamaan saksien k\u00e4rsimi\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4. Molemmilla sotureilla on tavoittena surmata naaraslohik\u00e4\u00e4rme, joka pit\u00e4\u00e4 laajoja alueita vallassaan.<\/p>\n<p>Matkallaan vanhukset kohtaavat my\u00f6s munkkeja luostarissa, lauttureita, jotka veisiv\u00e4t heid\u00e4t saareen, mutta yhden kerrallaan ja lohik\u00e4\u00e4rmeen haavoitaman pojan, Edwinin, jonka ainoa tavoite on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 \u00e4itins\u00e4 ja kostaa t\u00e4m\u00e4n k\u00e4rsimykset. Kaiken yll\u00e4 leijuu mystinen tunnelma muistamattomuudesta, entisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, pojan kohtalosta, riidoista, Axlin menneisyydest\u00e4 ja luonnon salaper\u00e4isyydest\u00e4. Eli tarinassa on kaikki vanhan legendan ja fantasian ainekset. Miss\u00e4 sitten kadonnut poika on? Se selvi\u00e4\u00e4 kirjan lopulla, kun lautturi kuljettaa Betricen veneell\u00e4\u00e4n saareen.<\/p>\n<p>Ishiguron tarina on mystinen fantasia, nopeasti ajatellen, mutta siin\u00e4 on jotain\u00a0muutakin. Kirjoittaisiko tunnettu kirjailija vain jonkin sadun, jolla ei olisi kerrottavanaan\u00a0mit\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4, tuskin? Tarinalla on jokin syv\u00e4llinen merkitys, sill\u00e4 t\u00e4llaisenaan se j\u00e4\u00e4 kovin ohueksi. Olen nyt muutaman\u00a0viikon ajan sit\u00e4 miettinyt, mutta en ole merkityst\u00e4 varmaankaan viel\u00e4 kokonaan l\u00f6yt\u00e4nyt.<\/p>\n<p>Luin kirjaa uudelleen sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja se aukeni jokaisella kerralla himpun\u00a0verran lis\u00e4\u00e4. Tarinan kertoja on lautturi. Onko sill\u00e4 jokin merkitys? Tarina kerrotaan vanhusten el\u00e4m\u00e4n kuvauksena, muutamasta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppupuolelta. Muu osa on takaumia. Tarinassa on kuvattuna katoava maailma: lohik\u00e4\u00e4rme, haarniskoitu ritari, sankarisoturi ja yliluonnollisuus, taikuus. Kun lohik\u00e4\u00e4rme kuolee, h\u00e4vi\u00e4\u00e4 paljon muutakin ja kehitys jatkuu tai alkaa. Lohik\u00e4\u00e4rme on jarru, joka est\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 muistamasta menneisyytt\u00e4\u00e4n ja siksi my\u00f6s kehittym\u00e4st\u00e4. Kauhua ymp\u00e4rilleen kylv\u00e4v\u00e4 lohik\u00e4\u00e4rme on kuitenkin lopulta vain heikko vanhus, sekin, eik\u00e4 pysty tekem\u00e4\u00e4n mink\u00e4\u00e4nlaista vastarintaa eli vanha kuolee uuden tielt\u00e4.<\/p>\n<p>Tarinan vanhukset etsiv\u00e4t kadottamaansa ja kun lohik\u00e4\u00e4rme lopulta on poissa ja muistot palaavat, nousee haudattu j\u00e4ttil\u00e4inen maan alta ja kaikki kauheudet p\u00e4\u00e4sev\u00e4t valloilleen. Vanhukset etsiv\u00e4t vain omaansa, muistojaan, poikaansa, mutta laajemmassa mitassa lohik\u00e4\u00e4rmeen kuolema nostaa esiin muutakin, esim.\u00a0kuningas Arthurin aikaa edelt\u00e4v\u00e4n ajan ja muiston siit\u00e4. Niin kosto aloittaa\u00a0sodan uudelleen. J\u00e4ttil\u00e4inen on ollut piilossa rauhan ajan.<\/p>\n<p>Jotenkin kirja voisi kuvata my\u00f6s meid\u00e4n nykyist\u00e4 maailmaamme. Kun emme muista emmek\u00e4 tied\u00e4 niin paljon, pysymme enemm\u00e4n omissa oloissamme ja ainakin n\u00e4enn\u00e4inen rauha vallitsee, mutta kun t\u00e4m\u00e4 lohik\u00e4\u00e4rme katoaa, alamme touhuta kaikkea muuta, joka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole hyv\u00e4ksi kenellek\u00e4\u00e4n. Olisiko tuo se asia, jonka Ishiguro haluaa lukijoilleen sanoa? Vaikka tarinan kertoja on Tuonelan lautturi, niin ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n voi luvata kenellek\u00e4\u00e4n onnellista yhteist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kauhujen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 maailmassa eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n unohdusta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Kun lumet loskaantuivat ja joulukin tuli sopivasti, j\u00e4i aikaa lukemisellekin. T\u00e4m\u00e4n kirjan luin kuitenkin jo muutama viikko sitten. Minua on aina kiinnostanut japanilainen kirjallisuus. Siin\u00e4 on jotain tuttua, ei kai turhaan sanota, ett\u00e4 olemme ik\u00e4\u00e4n kuin sukulaissieluja. Ishiguro, Kavabata, Murakami &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5073\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":10,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[37,53,586,91,491],"class_list":["post-5073","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-fantasia","tag-historia","tag-japani","tag-keltainen-kirjasto","tag-tammi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5073","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5073"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5073\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5078,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5073\/revisions\/5078"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5073"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5073"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5073"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}