{"id":525,"date":"2013-01-12T11:02:13","date_gmt":"2013-01-12T09:02:13","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=525"},"modified":"2013-04-20T11:09:09","modified_gmt":"2013-04-20T09:09:09","slug":"ricardo-reisin-viimeinen-vuosi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=525","title":{"rendered":"Ricardo Reisin viimeinen vuosi"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><br \/>\n<a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/01\/resize.jpeg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"size-medium wp-image-1160 alignleft\" alt=\"resize\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/01\/resize-192x300.jpeg\" width=\"192\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/01\/resize-192x300.jpeg 192w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2013\/01\/resize.jpeg 380w\" sizes=\"auto, (max-width: 192px) 100vw, 192px\" \/><\/a>&#8217;Kirjavuosi alkoi tiiliskivell\u00e4, mutta hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n en ole katunut. Suosikkikirjailijani teos ei pett\u00e4nyt. Vuosikymmeni\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kirjaa on saatu odottaa. Tied\u00e4n, ett\u00e4 suurelle joukolle meist\u00e4 se ei merkitse mit\u00e4\u00e4n, vaikea, mahdoton luettava, ei tapahdu mit\u00e4\u00e4n, ik\u00e4v\u00e4, absurdi jne. Kaikkea tuotahan se on, mutta lis\u00e4ksi ihastuttava, haasteellinen, kaunis, abstrakti. <strong>Saramagon<\/strong> henkil\u00f6iden sis\u00e4ll\u00e4 asuu muita henkil\u00f6it\u00e4, lukijan sis\u00e4ll\u00e4 asuu utelias pieni l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00e4. Antaa palaa, niin kirjailijakin on tehnyt. Tuntuu kuin Ricardo Reisin my\u00f6t\u00e4 esirippu laskeutuu my\u00f6s suuren kirjailijan j\u00e4lkeen, enk\u00e4 tarkoita t\u00e4ll\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n <strong>Fernando Pessoaa<\/strong>.&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Ricardo Reis palaa loppuvuodesta 1935 Brasiliasta Portugaliin kuudentoista vuoden poissaolon j\u00e4lkeen, koska Portugalin kansallisrunoilija Fernando Pessoa on kuollut. Kirja keskittyy t\u00e4h\u00e4n aiheeseen, sill\u00e4 todellisuudessa Ricardo on yksi Pessoan runoilijana k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 monista nimimerkeist\u00e4. Ricardo Reis on siis itsekin runoilija, vaikka ammatiltaan onkin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 h\u00e4n Lissabonissa hetken my\u00f6s harjoittaa. Hetken vain, sill\u00e4 h\u00e4nen aikansa menee p\u00e4\u00e4asiassa runojensa paranteluun, Pessoan runojen naishahmojen Lidian ja Marcendan tavoitteluun ja ajan traagisten tapahtumien seuraamiseen.<\/p>\n<p>Maailmalla kuohuu tuona vuonna, kun Saksassa valtaansa vahvistaa Hitler, Italiassa Mussoliini ja naapurimaassa Espanjassa puhkeaa sis\u00e4llissota, jossa kenraalit Francon johdolla nousevat kapinaan kansan valitsemaa parlamenttia vastaan. Reis seuraa tarkasti lehti\u00e4 ja lopulta my\u00f6s radiota pysy\u00e4kseen selvill\u00e4 tapahtumista. Samalla h\u00e4n solmii l\u00e4heiset v\u00e4lit siivoojansa Lidian kanssa ja saattaa t\u00e4m\u00e4n raskaaksi. Lidian veli palvelee matruusina laivastossa ja sit\u00e4 kautta Reis saa tietoa my\u00f6s tapahtumista niiden toiselta puolelta. Lidia, oppimaton nainen, tuo veljens\u00e4 h\u00e4d\u00e4n ja vihan runoilijan korville ja punnittavaksi. Reisin saavuttamaton rakkaus on kuitenkin raajarikko Marcenda, jota h\u00e4n tavoittelee ensitapaamisesta vuotensa loppuun saakka, saamatta tytt\u00f6\u00e4 heltym\u00e4\u00e4n vanhan miehen kosintaan.<\/p>\n<p>Yhdeks\u00e4n kuukautta kuolemansa j\u00e4lkeen vainaja hakeutuu toisten seuraan, mutta lopulta h\u00e4nen on pakko saada sielulleen rauha. Ricardo Reisin ja Fernando Pessoan tapaamiset ja filosofiset keskustelut harvenevat. Maailma menee eteenp\u00e4in, mutta Reisin on aika kohdata todellisuus, kohdata itsens\u00e4 ja runoilijansa.<\/p>\n<p>Saramago kirjoitti siis kirjan jo liki kolme vuosikymment\u00e4 sitten. Vasta nyt saamme lukea t\u00e4m\u00e4n mestariteoksen suomeksi. Teoksesta henkii aito saramagolainen poljento. Lause alkaa ja loppuu joskus tai jatkuu loputtomiin, kappaleet ovat sivujen mittaisia, juoni etenee kuin Tejo-joki kohti merta sitke\u00e4n\u00e4 ja vahvana. Jos kirjan lukee vain juonen kannalta, menett\u00e4\u00e4 sen kielen kauneuden. K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4\u00a0<strong>Sanna Pernu<\/strong> on saanut luotua siihen oikean hengen my\u00f6s meid\u00e4n suomalaisten lukea se niin kuin se on kirjoitettu, tai ainakin niin uskon. Tekniikka on siin\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lukea, antaa menn\u00e4, vaikka ei ymm\u00e4rt\u00e4isik\u00e4\u00e4n, ei saa pys\u00e4hty\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 lopulta teksti alkaa el\u00e4\u00e4 ja koko panoraama avautuu aivan kuin n\u00e4kym\u00e4 Santa Catarinan kukkulan terassilta yli Lissabonin. Seisoin itse tuolla paikalla muutama vuosi sitten ja ihailin maisemaa, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kirjasta mit\u00e4\u00e4n. Nyt tuntuu kuin Ricardo Reis olisi silloin seissyt rinnallani tai takanani. Vanhat papat istuivat kaiteen \u00e4\u00e4ress\u00e4 sanomalehti syliss\u00e4\u00e4n, patsas katseli yli laakson kohti linnoitusta ja Tejo-joki vy\u00f6ryi kohti merta. Kirja oppaanaan voisi seurata Ricardon retki\u00e4 Lissabonin keskustassa ja pys\u00e4hty\u00e4 h\u00e4nen suosikkikahviloihinsa, katsoa h\u00e4nen silmins\u00e4 maisemia ja tuntea kaupungin el\u00e4v\u00e4n, niin el\u00e4v\u00e4\u00e4 kerronta on.<\/p>\n<p>Helppohan Saramagon kirja ei ole, niin kuin eiv\u00e4t muutkaan h\u00e4nen kirjansa. Jo asetelma kuolleesta kirjailijasta ja h\u00e4nen nimimerkist\u00e4\u00e4n asettaa lukijalle paineita. Keskustelu kuolleen kanssa, kun ei itsek\u00e4\u00e4n ole el\u00e4v\u00e4, ei liene ihan tavallinen juttu. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n historian esiinmarssi kuin kerroksittain luo oman j\u00e4nnitteens\u00e4, eik\u00e4 kaikkia tulkintoja voi hyv\u00e4ksy\u00e4 eik\u00e4 tulekaan hyv\u00e4ksy\u00e4. Loppua kohti el\u00e4m\u00e4n tarkoituksettomuus tunkee kerronnasta l\u00e4pi ja my\u00f6s Saramagon teema ihmisen eri persoonista ja niiden eroista (&#8217;<em>Meiss\u00e4 asuu monia&#8217;<\/em>), luo kuvan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n moninaisuudesta, jonka kuitenkin runoilija Pessoa tuntee parhaiten. Reis on monta eri henkil\u00f6\u00e4 sis\u00e4kk\u00e4in. T\u00e4t\u00e4h\u00e4n esiintyy useissa Saramagon teoksissa. Nyt ei riehuta soikeutumisen kanssa eik\u00e4 taluteta elefanttia, nyt liuetaan ysin\u00e4isyyteen ja Portugalin talviseen sateeseen.<\/p>\n<p><em>Jos\u00e9 Saramago: Ricardo Reisin viimeinen vuosi (O ano da morte de Ricardo Reis). Suom. Sanna Pernu. Tammi, 2012. 539 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Kirjavuosi alkoi tiiliskivell\u00e4, mutta hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n en ole katunut. Suosikkikirjailijani teos ei pett\u00e4nyt. Vuosikymmeni\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kirjaa on saatu odottaa. Tied\u00e4n, ett\u00e4 suurelle joukolle meist\u00e4 se ei merkitse mit\u00e4\u00e4n, vaikea, mahdoton luettava, ei tapahdu mit\u00e4\u00e4n, ik\u00e4v\u00e4, absurdi jne. Kaikkea tuotahan se on, &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=525\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,183,208],"class_list":["post-525","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-nobel","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/525","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=525"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/525\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1161,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/525\/revisions\/1161"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=525"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=525"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=525"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}