{"id":5254,"date":"2017-08-14T20:21:29","date_gmt":"2017-08-14T18:21:29","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5254"},"modified":"2017-08-14T20:26:13","modified_gmt":"2017-08-14T18:26:13","slug":"vien-sinut-kotiin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5254","title":{"rendered":"Vien sinut kotiin"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>’En ole viime aikoina ehtinyt kirjoitella t\u00e4nne lukemiani kirjoja. T\u00e4m\u00e4 asia on minua surettanut, sill\u00e4 kes\u00e4n aikana sateisina iltoina on tullut luettua useita hyvi\u00e4 kirjoja jos my\u00f6s huonoja, joista ei paljon muistiin j\u00e4\u00e4. Vavahduttava Panu Rajala<\/strong>n Virvatuli, Eino Leinon el\u00e4m\u00e4, on viel\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4, niin paljon se antoi ajatuksen aihetta, samoin Colm T\u00f3b\u00edn<\/strong>in siirtolaisuutta k\u00e4sittelev\u00e4 upea teos Brooklyn. Kovimmin kolautti kuitenkin aivan uunituore esikoisromaani Ben Kalland<\/strong>in Vien sinut kotiin. T\u00e4llaista kirjaa tapaa harvoin.<\/em><\/span><\/p>\n

Tarina alkaa ja p\u00e4\u00e4ttyy samaan maisemaan, Porkkalaan. V\u00e4lill\u00e4 on huikea el\u00e4m\u00e4. Markus el\u00e4\u00e4 lapsuutensa kolmen sisaren kanssa. Ellen on huippulahjakas viulisti, kaksoissisar Carola oman tiens\u00e4 valitsija ja nuorimmainen Sofia alistettu. Uskonnollinen yhteis\u00f6 on tiukka, vanhoillinen ja ankara. Kuka kest\u00e4\u00e4, kuka menehtyy, kuka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 leikin kesken?<\/p>\n

Kun Ellenin viulu vaikenee ja Carola erotetaan, l\u00e4htee Markus tekem\u00e4\u00e4n omaa uraansa Amerikkaan j\u00e4rjest\u00f6n p\u00e4\u00e4majaan Brooklyniin. Veljet valvovat siveytt\u00e4, eiv\u00e4t anna anteeksi, tuomitsevat ja hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t. Siihen maailmaan on sopeuduttava ja se maailma hyv\u00e4sytt\u00e4v\u00e4, jos aikoo p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Allison on Markuksen suuri rakkaus, mutta t\u00e4m\u00e4 on langennut ja pelottelu tehoaa. Markus j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net samalla kun l\u00e4htee pienen seurakunnan johtajaksi Nebraskaan. Siell\u00e4 h\u00e4net petet\u00e4\u00e4n avioon ja liittoon, joka ei toimi, on vain kulissia. Eroaminen ei tule kysymykseen, varsinkaan jos aikoo p\u00e4\u00e4st\u00e4 uralla eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Vuodet, vuosikymmenet kuluvat ja Markus saa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kirjeen tytt\u00e4relt\u00e4\u00e4n. Samaan aikaan tulee surusanoma kotimaasta ja veljien tuomio h\u00e4nen toiminnastaan j\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4. H\u00e4nen maailmansa kaatuu toistamiseen. Siit\u00e4kin on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 yli. T\u00e4h\u00e4n tarvitaan pieni lapsi, v\u00e4lit\u00f6n ja rakastava, joka katsoo suoraan ilman taka-ajatuksia.<\/p>\n

Uskomattoman hienosti kirjoitettu kirja. Enp\u00e4 hetkeen muista vastaavaa esikoista. Kirjan tekstist\u00e4 tulee mieleen suosikkikirjailijani Joel Haahtela<\/strong>, toisaalta kaupunkikuvauksista Kjell West\u00f6<\/strong> ja miksei my\u00f6s parin vuoden takainen Finlandia-voittaja Jussi Valtonen<\/strong>. T\u00e4m\u00e4n tarinan j\u00e4nnite kantaa alusta loppuun. Vaikka jo ihan alussa kerrotaan tytt\u00e4ren kirjeest\u00e4, niin sen salaisuus s\u00e4ilyy loppuun saakka ja vaikka jo alusta voi lukea pienin\u00e4 vihjauksina kirjan traagiset tapahtumat, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ne siin\u00e4 vaiheessa, kun ne kerrotaan auki tekstin edetess\u00e4. Rakenne on loistava.<\/p>\n

Uskomatonta on my\u00f6s tarinan huikea tietom\u00e4\u00e4r\u00e4. Tuntuu, ett\u00e4 kirjailijan on oltava itse sis\u00e4ll\u00e4 Jehovan toidstajien yhteis\u00f6ss\u00e4, ett\u00e4 osaa kirjoittaa siit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla. Toisaalta se huikea tiet\u00e4mys musiikista viittaisi siihen, ett\u00e4 kirjailijan pit\u00e4isi olla huippuviulisti. Molemmista saa hyvin uskottavan kuvan ja varsinkin musiikin kuvauksessa on todella helmeilev\u00e4n kaunista kerrontaa. Kirjan parasta antia onkin sen kieli, joka on loppuun asti hiottua ja t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4, mutta samalla traagisuudesta huolimatta uskottavaa ja jopa kepe\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kirja ei tuomitse ket\u00e4\u00e4n, se ei ota kantaa j\u00e4rjest\u00f6n asioihin, mutta rivien v\u00e4list\u00e4 voi lukea kaiken ja haukkoa henke\u00e4\u00e4n. Syvempi ajattelu nostaa karvat pystyyn, sit\u00e4 ei tarvitse kertoa, se pursuaa l\u00e4pi. Aivan samalla tavalla kuin musiikin voi lukiessaan kuulla ja se kuinka Ellenin viulu soi Markuksen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4pi vuosien, samalla tavalla j\u00e4rjest\u00f6n valheellisuus ja kaksinaismoraaliset asenteet iskev\u00e4t silmille kuin m\u00e4rk\u00e4 vaate.<\/p>\n

Kirja on hieno ja ihmettelen, jos se ei nouse palkittujen teosten listoille t\u00e4n\u00e4 vuonna. Suosittelen l\u00e4mpim\u00e4sti.<\/p>\n

Ben Kalland: Vien sinut kotiin. Atena, 2017. 284 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’En ole viime aikoina ehtinyt kirjoitella t\u00e4nne lukemiani kirjoja. T\u00e4m\u00e4 asia on minua surettanut, sill\u00e4 kes\u00e4n aikana sateisina iltoina on tullut luettua useita hyvi\u00e4 kirjoja jos my\u00f6s huonoja, joista ei paljon muistiin j\u00e4\u00e4. Vavahduttava Panu Rajalan Virvatuli, Eino Leinon el\u00e4m\u00e4, … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":4,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[484,467,509],"class_list":["post-5254","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-atena","tag-draama","tag-uskonto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5254","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5254"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5254\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5260,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5254\/revisions\/5260"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5254"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5254"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5254"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}