{"id":5281,"date":"2017-10-09T07:13:11","date_gmt":"2017-10-09T05:13:11","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5281"},"modified":"2017-10-09T07:18:26","modified_gmt":"2017-10-09T05:18:26","slug":"kivitasku","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5281","title":{"rendered":"Kivitasku"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>’Kun joku menestyy kirjallisella saralla esikoisromaanillaan, pelk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on vain t\u00e4hdenlento eik\u00e4 tekij\u00e4ll\u00e4 ole muuta sanottavaa, ett\u00e4 h\u00e4n on pist\u00e4nyt esikoiseensa kaiken. Onneksi Anni Kyt\u00f6m\u00e4en<\/strong> kohdalla ei ole k\u00e4ynyt n\u00e4in. <\/span><\/em>Kultarinta<\/a><\/span> oli loistava esikoinen ja p\u00e4\u00e4si Finlandia-ehdokkaaksi asti eik\u00e4 syyt\u00e4. <\/span><\/em>Kivitasku<\/span> on h\u00e4nen toinen kirjansa. Kun Kultarinta puhui mets\u00e4st\u00e4, keskittyy Kivitasku kiviin ja kallioihin. T\u00e4m\u00e4 teema kulkee l\u00e5pi kirjan pohjavireen\u00e4 ja luo sille j\u00e4m\u00e4k\u00e4n perustan. Kirja on upea kuvaus ihmisten sitkeydest\u00e4 ja kohtaloista, eik\u00e4 luonto j\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n romaanissa vain sivurooliin. Kannattaa tutustua.’<\/span><\/em><\/p>\n

Kyt\u00f6m\u00e4en toinen romaani on edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 kaltainen tiiliskivi, mutta joka sivultaan t\u00e4ytt\u00e4 tavaraa. Tarina kulkee seitsem\u00e4n sukupolven ajalla 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 nykyaikaan. Mustasalmen Maaria oli tiet\u00e4j\u00e4, runonlaulaja, parantaja. H\u00e4n on vanhin. H\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 Katinka pelastaa louhosty\u00f6maalla loukkaantuneen Albertin, joka alun perin on Sergei, aatelinen ajattelija. Vanki louhii silm\u00e4kive\u00e4 Soutajainvuoren louhoksesta, rakentaa sitten Saimaan kanavaa ja lopulta palatsia Pietariin. Katinka kulkee h\u00e4nen mukanaan ja ostaa ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n Albertin vapaaksi. Heid\u00e4n lapsensa Eero saa el\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 Albertin, runonker\u00e4\u00e4j\u00e4 Wilhelm Lagerquistin ja Maarian kanssa Mustasaaressa odottamassa, ett\u00e4 Katinka her\u00e4\u00e4 Soutajainvuoressa. Kun Eero menett\u00e4\u00e4 synnytykseen puolisonsa, joutuisi lapsi Kerttu el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuin is\u00e4ns\u00e4 vanhusten hoidettavana, mutta p\u00e4\u00e4see Mikkeliin ja kouluun. Albertin el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyy oleellisena Honkaisen talo, josta h\u00e4n, raajarikko, saa ty\u00f6t\u00e4 ja pystyy hankkimaan ruokaa rikkin\u00e4iselle perheelle.<\/p>\n

Kirjan toinen juonikuvio kulkee nykyajassa. Pike ja Veka ovat Helenan lapset ja Helena on Kertun tyt\u00e4r. Veka sairastaa anoreksiaa, mutta ei halua hoitoon. H\u00e4n majoittuu vanhaan Louhurantaan, joka on Wilhelmin rakentama ja jossa Albert kasvatti perhett\u00e4\u00e4n. Naapurissa asuu Olli ja Honkaisessa Emilia. Kolmisin he pit\u00e4v\u00e4t toisistaan huolta. Veka haikailee pois, ulkomaille, samalla tavalla kuin aikoinaan Wilhelm, Eero, Kerttu ja Helenakin. Seitsem\u00e4s sukupolvi syntyy, kun Pike ja Olli saavat pojan, Albertin. Tarinat menneisyydest\u00e4 ja nykyisyydest\u00e4 kietoutuvat toisiinsa.<\/p>\n

Hieno tarina ja hienosti kerrottu. Henkil\u00f6iden suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja tapahtumien aikatasot tahtoivat sotkeutua toisiinsa, mutta muuten tarina eteni kuin juna. Tosin minulla Veka oli poika ihan viime metreille saakka ja h\u00e4mm\u00e4styin, kun Helena puhui ty\u00f6st\u00e4\u00e4n Vekan kadottua. Kirjan traagisin osuus liittyy juuri katoamisiin ja kuolemaan. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 toisensa j\u00e4lkeen sairastuu ja kuolee eik\u00e4 j\u00e4ljellej\u00e4\u00e4neill\u00e4 ole muuta mahdollisuutta kuin sopeutua uuteen el\u00e4m\u00e4nmuotoon ja yritt\u00e4\u00e4 s\u00e4ily\u00e4 hengiss\u00e4. Albert menett\u00e4\u00e4 Katinkan, Eero Amandan, Helena joutuu lobotomian kyseenalaisen hoitomuodon uhriksi, Eero katoaa ulkomaille kuin kuolema, samoin Veka. Kuitenkin ne liittyv\u00e4t tarinaan ja el\u00e4m\u00e4 oli rankaa suurten katovuosien aikaan, Ven\u00e4j\u00e4n vallan aikaan, pula-aikaan.<\/p>\n

Tarinaan liittyy paljon mystiikkaa. Maaria oli noita tai tiet\u00e4j\u00e4, kuinka vain halutaan asia ilmaista. H\u00e4n lankesi loveen, h\u00e4n pys\u00e4ytti veren, h\u00e4n yritti viimeiseen saakka loitsia Katinkan takaisin. My\u00f6s luonto on yksi kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ist\u00e4, sill\u00e4 he eliv\u00e4t p\u00e4\u00e4asiassa luonnossa ja luonnon antimilla. Kasvit, el\u00e4imet, kivet ja kalliot kertovat omaa tarinaansa varsinkin Maarian kautta. Oli rentouttavaa lukea, kun ei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4, ettei kirjailija tiet\u00e4isi luonnon asioita. Ne olivat paikallaan, ne pohjasivat paitsi perinn\u00e4istietoon niin my\u00f6s vankkaa luonnon tuntemukseen.<\/p>\n

Tarinan kulkeminen usean kertojan kautta preesenssiss\u00e4 teki siit\u00e4 intiimin jopa hyvinkin pintaan tulevan, mutta se oli my\u00f6s jonkin verran sotkeva, kun aina ei pysynyt per\u00e4ss\u00e4, kuka puhuu, kenen kokemuksia n\u00e4m\u00e4 nyt ovat. Ei se paljon h\u00e4irinnyt, mutta muutaman kerran jouduin varsinkin lukutauon j\u00e4lkeen selaamaan taaksep\u00e4in saadakseni selville, kuka nyt on vuorossa. Vaikka kirjan osat saivat toisensa kiinni viel\u00e4 kirjan lopussa el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Honkaisen Jaakossa, niin viel\u00e4 j\u00e4i jotain kertomattakin ja ne j\u00e4iv\u00e4t kutkuttamaan. Miksi Kerttu j\u00e4i Louhurantaan, mist\u00e4 ilmestyi Helena ja mit\u00e4 todella tapahtui Vekalle? Ehk\u00e4 nekin ajattelun kautta l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t selityksens\u00e4, ehk\u00e4 ne on jo kirjassakin, mutta en vain sen runsaudessa huomannut.<\/p>\n

Kyt\u00f6m\u00e4ki, Anni: Kivitasku. Gummerus, 2017. 645 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Kun joku menestyy kirjallisella saralla esikoisromaanillaan, pelk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se on vain t\u00e4hdenlento eik\u00e4 tekij\u00e4ll\u00e4 ole muuta sanottavaa, ett\u00e4 h\u00e4n on pist\u00e4nyt esikoiseensa kaiken. Onneksi Anni Kyt\u00f6m\u00e4en kohdalla ei ole k\u00e4ynyt n\u00e4in. Kultarinta oli loistava esikoinen ja p\u00e4\u00e4si Finlandia-ehdokkaaksi asti eik\u00e4 … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":38,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[53,452,255],"class_list":["post-5281","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-historia","tag-luonto","tag-sukuromaani"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5281","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5281"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5281\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5286,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5281\/revisions\/5286"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5281"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5281"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5281"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}