{"id":5288,"date":"2017-10-20T18:22:26","date_gmt":"2017-10-20T16:22:26","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5288"},"modified":"2017-10-31T18:10:59","modified_gmt":"2017-10-31T16:10:59","slug":"4321","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5288","title":{"rendered":"4321"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/10\/4321.jpeg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-medium wp-image-5291\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/10\/4321-197x300.jpeg\" alt=\"\" width=\"197\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/10\/4321-197x300.jpeg 197w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/10\/4321.jpeg 350w\" sizes=\"auto, (max-width: 197px) 100vw, 197px\" \/><\/a>&#8217;Pitk\u00e4\u00e4n mietin, tartunko t\u00e4h\u00e4n kirjaan ollenkaan. Jotenkin sen massiivinen koko h\u00e4mmensi. Yleens\u00e4 <strong>Paul Austerin<\/strong> kirjat ovat tiiviit\u00e4 ja melko pienikokoisia. Mietin, mit\u00e4 ihmeellist\u00e4 kerrottavaa h\u00e4nell\u00e4 on, ett\u00e4 siihen tarvitaan yli 1100 sivua. En heti ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 h\u00e4n kirjoittikin nelj\u00e4 kirjaa samoilla henkil\u00f6ill\u00e4. Silloin se alkoi kiinnostaa ja niin tartuin kirjaan. Rakennehan on aika mielenkiintoinen, mink\u00e4lainen sitten on toteutus.&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Amerikkalainen el\u00e4m\u00e4 1950- ja 1960-luvulla pursuaa kirjassa nelj\u00e4n peroonan kautta eik\u00e4 j\u00e4t\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi sit\u00e4, kuinka kliseinen ja v\u00e4kivaltainen se on ollut. Olen aina inhonnut yliopistoel\u00e4m\u00e4n kuvauksia amerikkalaisessa kirjallisuudessa, niit\u00e4 on niin paljon ja niin kliseisesti kirjoitettuna. Nytkin tuntuu, ett\u00e4 nuorten opiskelu on sivuseikka, el\u00e4minen, naiminen, urheilu ja kaverit ovat p\u00e4\u00e4asia ja tietenkin se, mist\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t opiskeluun tarvittavat rahat.<\/p>\n<p>Austerin teos l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 Ferguson syntyy maaliskuussa 1947 valokuvaaja Rosen ja huonekalukauppias Stevenin perheeseen. H\u00e4n on ainokainen ja niinp\u00e4 kirjailija tekee h\u00e4nest\u00e4 nelj\u00e4 tarinaa, joista vain yksi on tosi ja kolme muuta ovat tuhoon tuomitut. N\u00e4iden nelj\u00e4n Fergusonin el\u00e4m\u00e4\u00e4 sitten seurataan vuorotellen l\u00e4pi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kynnykselle saakka.<\/p>\n<p>T\u00e4ss\u00e4 piilee kirjan heikkous. Tarinat ovat niin samankaltaisia, ett\u00e4 lukija menee v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 sekaisin, kuka on kenenkin kanssa ja kuka on jo kuollut ja kuka eronnut ja mik\u00e4 asia kuuluu mihinkin. Samalla kun tarinoissa esiintyv\u00e4t samat henkil\u00f6t eri rooleissa ja samat tapahtumat Amerikan historiasta, tulee vaist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toistoa. Jotenkin ihmettelin, ett\u00e4 jos luodaan nelj\u00e4 tarinaa, niin eik\u00f6 nyt olisi ollut helppo luoda tyystin erilaiset tarinat. Se on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sivufergusonit kuolevat pois, mutta miksi kaikki menehtyv\u00e4t onnettomuudessa, eik\u00f6 Vietnamin sota olisi ollut aika luonnollinen tai jokin vakava sairaus tai vaikka itsemurha, kun sekin oli yhdess\u00e4 tarinassa muoti-ilmi\u00f6n\u00e4 nuorison keskuudessa. Yksi Ferguson on homo, tietenkin, se kuuluu asiaan, kaikki muut vaihtavat partneria milloin Amyn tai Celian tai Evien kanssa. Amy on jossain tarinassa serkku, jossain sisarpuoli tai tuttavan tyt\u00e4r. H\u00e4n on jokaisen Fergusonin mieless\u00e4 ja osan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4kin.<\/p>\n<p>Kirjassa tulee hyvin esiin yhteiskunnan v\u00e4kivaltaisuus. Fergusonit kuolevat salamaniskuun, tulipaloon, liikenneonnettomuudessa, niin kuin monet kaveritkin. Is\u00e4 menee milloin tulipalossa, milloin syd\u00e4nkohtauksessa jne. Koko tarinan ulkopuolella v\u00e4kivalta rehoittaa opiskelijamielenosoituksissa, Vietnamin sodassa, poliitikkojen murhissa ja kapakkatappeluissa. Kirjan huonointa antia on sen loppu. Selittelev\u00e4t kappaleet olisi voinut suoraan pyyhki\u00e4 pois, kyll\u00e4 lukija kaiken oli jo siihen menness\u00e4 tajunnut moneen kertaan.<\/p>\n<p>Kirjaa on sanottu Austerin p\u00e4\u00e4teokseksi. Ehk\u00e4 se on sit\u00e4 sivum\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 puolesta, mutta laatu ei yll\u00e4 samaan tasoon kuin h\u00e4nen varhaisemmassa tuotannossaan. Jos kirjaa pit\u00e4\u00e4 selata yli 1100 sivua ja samat asiat moneen kertaan, niin jossain on m\u00e4t\u00e4\u00e4. Tuntuu kuin lukijaa aliarvioitaisiin, v\u00e4\u00e4nnett\u00e4isiin rautalangasta mallia. T\u00e4ytyy tunnustaa, etten lukenut jokaista sivua, joten jotain on saattanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 huomaamatta. Kuitenkaan se hyppiminen ei yht\u00e4\u00e4n kertaa pudottanut juonen k\u00e4rryilt\u00e4 pois. Enemm\u00e4n j\u00e4i ihmettelem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vatkaamista ja taas uudelleen ja uudelleen asioihin palaamista.<\/p>\n<p>Auster on syntynyt helmikuussa 1947 ja opiskellut Columbian yliopistossa, n\u00e4hnyt kaiken t\u00e4m\u00e4n, ehk\u00e4 kokenutkin. H\u00e4n on kasvanut kirjailijaksi eri ammattien kautta, toiminut lehtimiehen\u00e4 ja el\u00e4nyt ajoittain Ranskassa, juuri niin kuin Fergusonkin tai kaikki nelj\u00e4 Fergusonia. Ei siis tarvitse kaukaa hakea kirjan omael\u00e4m\u00e4kerrallista tasoa. Kun kirja lis\u00e4ksi keskittyy New Yorkin el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja sen yliopistoihin, tulevat ne enemm\u00e4n kuin tutuiksi n\u00e4iden tarinoiden kautta.<\/p>\n<p>Jos kirjoittaa n\u00e4in pitk\u00e4n tarinan ja yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sen kasassa, tulee v\u00e4kisin vaikeuksia. T\u00e4ss\u00e4 vaikeutena on varmaankin ollut karsiminen. Se, ett\u00e4 Ferguson numero kaksi kuolee jo 11-vuotiaana hieman selkeytt\u00e4\u00e4 tilannetta, mutta kolmen muun el\u00e4m\u00e4kerrasta olisi voinut ilman suurempaa vahinkoa heitt\u00e4\u00e4 puolet pois. Samalla olisi voinut karsia pitki\u00e4 niin urheilullisia kuin kulttuurellisiakin luetteloita. Ainakin min\u00e4 hypin ne suoraan yli, ei minua kiinnosta jonkin baseball-seuran 1950-luvun pelaajien sukuhistoriat tai amerikkalaisen elokuvamaailman t\u00e4ht\u00f6sten el\u00e4m\u00e4nkohtalot, puhumattakaan amerikkalaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden tuotannot, kun en niist\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n koskaan kuullutkaan. Onhan ne varmaan amerikkalaisille t\u00e4rkeit\u00e4, mutta eiv\u00e4t vie t\u00e4m\u00e4n kirjan tarinaa mill\u00e4\u00e4n lailla eteenp\u00e4in.<\/p>\n<p>Kaikella kunnioituksella Austeria kohtaan, olisi t\u00e4h\u00e4n kahlaamiseen kuluneen ajan voinut paremminkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 positiivisena asiana voisi ajatella el\u00e4m\u00e4n sattumanvaraisuuden korostamista.<\/p>\n<p><em>Auster, Paul: 4321, suom. Ilkka Rekiaro. Tammi 2017. 1141 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Pitk\u00e4\u00e4n mietin, tartunko t\u00e4h\u00e4n kirjaan ollenkaan. Jotenkin sen massiivinen koko h\u00e4mmensi. Yleens\u00e4 Paul Austerin kirjat ovat tiiviit\u00e4 ja melko pienikokoisia. Mietin, mit\u00e4 ihmeellist\u00e4 kerrottavaa h\u00e4nell\u00e4 on, ett\u00e4 siihen tarvitaan yli 1100 sivua. En heti ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 h\u00e4n kirjoittikin nelj\u00e4 kirjaa &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5288\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,491],"class_list":["post-5288","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-tammi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5288","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5288"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5288\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5295,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5288\/revisions\/5295"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5288"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5288"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5288"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}