{"id":5464,"date":"2018-02-19T21:16:58","date_gmt":"2018-02-19T19:16:58","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5464"},"modified":"2018-02-19T21:16:58","modified_gmt":"2018-02-19T19:16:58","slug":"pieni-elama","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5464","title":{"rendered":"Pieni el\u00e4m\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>’Afrikan matkan j\u00e4lkeen olin pakotettu olemaan sis\u00e4ll\u00e4 ja lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Matkalta voi saada muitakin kuin miellytt\u00e4vi\u00e4 tuliaisia. Onneksi l\u00e4\u00e4ketiede on kehitellyt antibiootit, niin ei k\u00e4ynyt kuin miehille Krimin sodassa, jossa taudit tappoivat enemm\u00e4n kuin viholliset. Mutta t\u00e4h\u00e4n lukukokemukseen. Pieni el\u00e4m\u00e4 on saanut ristiriitaisen vastaanoton, mutta lienee kuitenkin enemmist\u00f6n hyv\u00e4ksym\u00e4 ja ylist\u00e4m\u00e4. Itse en kuulu t\u00e4h\u00e4n enemmist\u00f6\u00f6n. Kahlasin liki tuhatsivuisen j\u00e4rk\u00e4leen vaivoin l\u00e4pi ja huokasin helpotuksesta kun perfektionistina sain sen loppuun enk\u00e4 vastoin tapojani heitt\u00e4nyt kirjaa nurkkaan. Kukin tekee lukemastaan omat johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 ja vastaa niist\u00e4. T\u00e4h\u00e4n olen koonnut omia huomioitani sin\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 vaikkakin raskaasta tarinasta.’<\/em><\/span><\/p>\n

Mammuttimainen tarina miehist\u00e4 naisen kirjoittamana. Ei ihan helppo juttu. Kirja kertoo Juden pienen el\u00e4m\u00e4n tarinan. Tarina alkaa keskelt\u00e4 ja etenee takaumien kautta kohti loppua luoden karmivan kuvan miehen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja siit\u00e4, kuinka menneisyys ei j\u00e4t\u00e4 t\u00e4t\u00e4 rauhaan, vaan piinaa loppuun saakka. Tarinan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat kaikki miehi\u00e4 tai niin luulen, sill\u00e4 ilmeisen tahallisesti kirjailija h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 sukupuolen, jopa niin, ett\u00e4 nimetk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t heti avaa henkil\u00f6n identiteetti\u00e4. Naiset j\u00e4\u00e4v\u00e4t tarinassa statisteiksi. T\u00e4ll\u00f6in ei voi olla miettim\u00e4tt\u00e4 miehen\u00e4, onnistuuko nainen tulkitsemaan miehen tuntoja ja tunteita ja kuinka hyvin. Kirjan tarina on yht\u00e4 itkua ja pahoillaan oloa, toisen loukkaamista ja anteeksipyynt\u00f6\u00e4. Eiv\u00e4t ainakaan kovin perinteisi\u00e4 miehisi\u00e4 ominaisuuksia. Jossain vaiheessa ajattelin, ett\u00e4 kirjan nimi olisi pit\u00e4nyt olla I\u00b4m sorry!, niin monta kertaa t\u00e4m\u00e4 lause toistui tai niin luulen sen toistuneen, kun suomentaja hokee: Olen pahoillani!<\/p>\n

Jude on lapsena hyv\u00e4ksik\u00e4ytetty mit\u00e4 karmeimmalla tavalla ja lopuksi my\u00f6s vahingoitettu fyysisesti. H\u00e4n p\u00e4\u00e4see eteenp\u00e4in vasta opiskelijana tavattuaan Willemin, JB:n ja Malcolmin. He muodostavat koko el\u00e4m\u00e4n kest\u00e4v\u00e4n yst\u00e4v\u00e4porukan. Seuraavalle keh\u00e4lle kuuluvat Harold, Richard ja Andy. N\u00e4iden miesten sis\u00e4\u00e4n kirjailija menee ja kuvaa heid\u00e4n tuntemuksiaan, ajatuksiaan ja tekojaan. Paitsi sukupuoli niin my\u00f6s miesten persoonallisuus h\u00e4ivytet\u00e4\u00e4n kirjassa. He ovat kaikki kuin yhdest\u00e4 puusta veistettyj\u00e4. Kirjassa ei antauduta dialogiin, jossa yst\u00e4vykset olisivat eri puolilla, ajattelisivat kovin erilailla tai riitelisiv\u00e4t tulisesti kesken\u00e4\u00e4n, he ovat vain pahoillaan ja itkev\u00e4t hieman p\u00e4\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4 lienee kyynisesti sanottu, mutta sellainen tuntu kirjasta tuli eli p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat jostain miehen ja naisen puoliv\u00e4list\u00e4, niin kuin t\u00e4h\u00e4n aikaan tuntuu kuuluvan. Se n\u00e4kyi seksuaalisuudessakin, jota vatkattiin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puolet kirjasta. Kirjassa ollaan heteroita, homoja, biseksuaaleja ja sekaisin n\u00e4it\u00e4 kaikkia ja kaikki henkil\u00f6t ovat samaa mielt\u00e4. Ei aivan uskottavaa. Muutenkin kirjassa oli suuria uskottavuusongelmia. Nelj\u00e4 opiskelijaa valikoituu yhteen sattumanvaraisesti ja kaikista tulee jotain maailmanlaajuisesti suurta: n\u00e4yttelij\u00e4, taidemaalari, arkkitehti, lakimies. Miss\u00e4 ovat luuserit, el\u00e4m\u00e4n polulla ep\u00e4onnistujat? Amerikkalainen unelmako? H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kirjassa oli n\u00e4iden sankareiden empatia, auttamishalu, jatkuva my\u00f6t\u00e4el\u00e4minen ja sympatia. He olivat kuin jostain oppikirjasta rev\u00e4istyj\u00e4 pykoterapeutteja yksi toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Jude on p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, vammautunut henkisesti ja fyysisesti, eik\u00e4 tee kenenk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 mukavaksi, koska el\u00e4\u00e4 itse jatkuvassa ep\u00e4varmuudessa ja alemmuudentunteessa, hautoo itsemurhaa, viiltelee itse\u00e4\u00e4n, kiusaa ruumistaan ja el\u00e4\u00e4 n\u00e4lk\u00e4kuoleman partaalla. Kuitenkin toiset v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t ja antavat kaikkensa, jotta saavat h\u00e4net pysym\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4 kaikkien kauheuksien j\u00e4lkeenkin. Willem uhraa itsens\u00e4 ja uransa Juden takia, Henrik adoptoi miehen saadakseen h\u00e4net tolpilleen, Andy uurastaa l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 pyyteett\u00f6m\u00e4sti pit\u00e4\u00e4kseen t\u00e4m\u00e4n hengiss\u00e4. Turhaanko? Loppu on kauheaa luettavaa.<\/p>\n

En pit\u00e4nyt kirjasta ja se varmaankin n\u00e4kyy. Kustannustoimittajan olisi pit\u00e4nyt olla hereill\u00e4 ja pyyhki\u00e4 puolet pois ja sittenkin kirja olisi ollut kovin raskas luettavaksi. Kirjan koominen ep\u00e4uskottavuus oli ainoa hauskuus kirjassa, jota mainostetaan hauskaksi. Sen teksti r\u00f6nsyili ep\u00e4oleellisuuksiin, jotka saattoivat jatkua sivukaupalla. Harvoin olen hyppinyt kokonaisten sivujen yli lukemalla vain sanan sielt\u00e4 toisen t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Lis\u00e4ksi kirjailija oli h\u00e4ivytt\u00e4nyt kertojan lukujen alussa niin, ett\u00e4 lukija sai vain arvailla, kuka kulloinkin on vuorossa ja ajan, joka tuntui olevan tyystin hukassa. Kun lis\u00e4ksi kirjailija teki p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden kuvauksesta minimaalista, niin lukeminen oli l\u00e4hinn\u00e4 ajatusten voivottelua. Kirjan lopussakaan ei selvinnyt henkil\u00f6iden identiteetti, rodullisuus, ulkon\u00e4k\u00f6 eik\u00e4 seksuaalisuus, ne lienev\u00e4t toissijaisia elementtej\u00e4 kirjassa. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n paikkoja kirjailija ei vaivautunut kuvaamaan kovin tarkkaan, oltiin milloin New Yorkissa, kadut mainiten, milloin maaseudulla, milloin Lontoossa, milloin Roomassa. Paikat vaihtuivat ja samat henkil\u00f6t ilmaantuivat kuin tyhj\u00e4st\u00e4 ja katosivat taas tyhj\u00e4\u00e4n. Kerronta keskittyi vain ja ainoastaan henkil\u00f6iden ajatuksiin, tunteisiin ja niiden kuvaamiseen. Kun sitten tarina oli j\u00e4rkytt\u00e4vyydess\u00e4\u00e4n ainutlaatuinen, ei lukeminen ollut helppoa. Harvoin on tehnyt mieli heitt\u00e4\u00e4 liki tuhatsivuinen kirja nurkkaan, kun vain pari sataa sivua on en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. En siis kovin vakaasti suosittele t\u00e4t\u00e4 kirjaa, parempaakin on tarjolla, vaikka vanhoissa klassikoissa.<\/p>\n

Yanagihara, Hanya: Pieni el\u00e4m\u00e4. Tammi 2017, suom. Arto Schroderus. 937 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Afrikan matkan j\u00e4lkeen olin pakotettu olemaan sis\u00e4ll\u00e4 ja lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Matkalta voi saada muitakin kuin miellytt\u00e4vi\u00e4 tuliaisia. Onneksi l\u00e4\u00e4ketiede on kehitellyt antibiootit, niin ei k\u00e4ynyt kuin miehille Krimin sodassa, jossa taudit tappoivat enemm\u00e4n kuin viholliset. Mutta t\u00e4h\u00e4n lukukokemukseen. Pieni el\u00e4m\u00e4 on … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,491,708],"class_list":["post-5464","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-tammi","tag-usa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5464","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5464"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5464\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5468,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5464\/revisions\/5468"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5464"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5464"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5464"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}