{"id":5986,"date":"2019-04-19T18:30:03","date_gmt":"2019-04-19T16:30:03","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5986"},"modified":"2019-04-19T18:33:57","modified_gmt":"2019-04-19T16:33:57","slug":"adelen-kysymys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=5986","title":{"rendered":"Ad\u00e8len kysymys"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>’Joel Haahtela<\/strong> on yksi suosikkikirjailijoistani Olen lukenut 11 h\u00e4nen kirjoittamaansa kirjaa). Jotenkin h\u00e4nen tapansa kertoa tarina on koskettava ja ajatuksia antava. N\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat hyv\u00e4n kirjan tuntomerkkej\u00e4. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kerralla h\u00e4n ei pet\u00e4 lukijaansa. Ad\u00e8len kysymys on t\u00e4ytt\u00e4 tavaraa ja sopii n\u00e4in hiljaiselle viikolle t\u00e4ydellisesti. Sen ikiaikainen sanoma kumpuaa kirjan sivuilta tuoreena. Vaikka kirjaa voisi pit\u00e4\u00e4 hyvinkin uskonnollisena, niin sit\u00e4 se lopulta ei ole. Se on pohtiva ei tyrkytt\u00e4v\u00e4, sen sanoma on ikuinen. Suosittelen l\u00e4mpim\u00e4sti!’<\/em><\/span><\/p>\n

Kirjan kertoja etsii itse\u00e4\u00e4n ja samalla yritt\u00e4\u00e4 vastata kirjan nimen kysymykseen. L\u00f6ytyyk\u00f6 kumpikaan t\u00e4st\u00e4 pienoisromaanista, sen saa lukija p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4? Kertoja kuulee yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli saanut itselleen rauhan vanhassa luostarissa Pyreneill\u00e4 sivelty\u00e4\u00e4n pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6skoteloa, jossa s\u00e4ilytettiin 900 vuotta sitten el\u00e4neen Ad\u00e8len vaipan palaa ja haurasta luuta. Kertoja on kirjallisuuden tutkija ja h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 matkustaa luostariin ottamaan selv\u00e4\u00e4, kuka Ad\u00e8le oli, mit\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen pyhimykseksi ja oliko tarinassa mit\u00e4\u00e4n totta.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kertoja seisoo kalliojyrk\u00e4nteell\u00e4, josta nuori nainen putosi satoja vuosia sitten ja katsoo alas niitylle, josta t\u00e4m\u00e4 l\u00f6ydettiin polvillaan rukoilemassa Jumalaa. Luostarissa nelj\u00e4toista munkkia el\u00e4\u00e4 luostarin s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan rukouksessa ja hartaudessa ty\u00f6skennellen uupumatta s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen luostarin olemassaolon ja Ad\u00e8len muiston. Heid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 toistuvat samanlaisina, heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on rauhallista, onnellista ja rakkaudellista. Kertoja vieh\u00e4ttyy munkkien el\u00e4m\u00e4st\u00e4, siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavasta, josta puuttuvat nykyajan kiihko ja levottomuus. Onko n\u00e4in todella? Pitk\u00e4t keskustelut veli Paulin kanssa kertovat toistakin, samoin kohtaaminen Yvonnen kanssa, joka on tullut tapaamaan kauan sitten kadottamaansa henkil\u00f6\u00e4. Ad\u00e8len tarina kietoutuu mystiikkaan ja nykyaikaan, mit\u00e4 tapahtui, miksi kolmannen todistajan lausunto puuttuu luostarin antamasta aineistosta, onko koko tarina vain muinaisten aikojen sepite?\u00a0<\/span><\/p>\n

Kolme viikkoa kertojalta kuluu luostarissa, el\u00e4en kuin veljet ik\u00e4\u00e4n, ajatellen kuin he ajattelevat, tutkien muinaisia kirjoituksia. El\u00e4m\u00e4 on erilaista luostarin muurien sis\u00e4ll\u00e4 ja Ad\u00e8len mysteeri saa uuden tulkinnan Yvonnen kautta. Lopussa kertoja palaa kotiin Suomeen kohtaamaan ulkomailla el\u00e4neen vaimonsa, mutta luostari, j\u00e4tt\u00e4\u00e4k\u00f6 se h\u00e4net rauhaan.<\/p>\n

Olen aina pit\u00e4nyt Joel Haahtelan tavasta kirjoittaa. Vaikka kirjat ovat pienoisromaaneja, niin niiden sis\u00e4lle tiivistyy paljon el\u00e4m\u00e4\u00e4, filosofiaa, pohdintaa ja viisautta. Muutamalla harkitulla sanalla tai lauseella h\u00e4n kuvaa suuria asioita, luo koskettavan tunnelman. Kun viel\u00e4 liikutaan ajattelijoiden keskuudessa, niin luostariveljien lausahdukset el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ovat kuin pieni\u00e4 aforismeja, joista el\u00e4m\u00e4 ja sen tarkoitus loistavat l\u00e4pi.<\/p>\n

T\u00e4llainen kirja osoittaa, ettei aina tarvitse kirjoittaa jostakin suuresta mullistavasta tapahtumasta eik\u00e4 se vaadi satojen sivujen vaativia pohdintoja. Pieni on kaunista, pieni voi olla my\u00f6s viisasta. Koko kirja on ik\u00e4\u00e4n kuin katettu viisailla lauseilla, jotka on muotoiltu aforitiseen tunnelmaan. Harmi, ett\u00e4 ihmisen muisti on niin lyhyt, tunnelma s\u00e4ilyy, mutta viisaudet unohtuvat ja kaikki t\u00e4m\u00e4 ulkoinen h\u00e4lin\u00e4, joka py\u00f6rii ymp\u00e4rill\u00e4, tukahduttaa ne.<\/p>\n

L\u00f6ytyik\u00f6 kirjasta vastaus kysymykseen? Sill\u00e4 ei lopulta ole merkityst\u00e4. Se j\u00e4\u00e4 varmaan ikuiseksi arvoitukseksi. Ehk\u00e4 tarinan kertoja l\u00f6ysi jotain itselleen, ehk\u00e4 h\u00e4n viel\u00e4 palasi luostariin, pesih\u00e4n veli Jean h\u00e4nen jalkansa, ehk\u00e4 h\u00e4n eli veli Paulin kaltaisena munkkina tai ajatteli el\u00e4m\u00e4n asioita eri tavalla kuin aikaisemmin, ehk\u00e4 painokkaammin.<\/p>\n

Haahtela, Joel: Ad\u00e8len kysymys. Otava, 2019. 188 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Joel Haahtela on yksi suosikkikirjailijoistani Olen lukenut 11 h\u00e4nen kirjoittamaansa kirjaa). Jotenkin h\u00e4nen tapansa kertoa tarina on koskettava ja ajatuksia antava. N\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat hyv\u00e4n kirjan tuntomerkkej\u00e4. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kerralla h\u00e4n ei pet\u00e4 lukijaansa. Ad\u00e8len kysymys on t\u00e4ytt\u00e4 tavaraa ja sopii n\u00e4in … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":2,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[39,53,509],"class_list":["post-5986","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-filosofia","tag-historia","tag-uskonto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5986","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5986"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5986\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5989,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5986\/revisions\/5989"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5986"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5986"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5986"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}