{"id":6023,"date":"2019-05-13T07:10:06","date_gmt":"2019-05-13T05:10:06","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=6023"},"modified":"2019-05-13T07:10:06","modified_gmt":"2019-05-13T05:10:06","slug":"juoksuhiekka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=6023","title":{"rendered":"Juoksuhiekka"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"color: #008000;\"><em><a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/05\/juoksuhiekka.jpg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" class=\"alignleft size-medium wp-image-6024\" src=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/05\/juoksuhiekka-204x300.jpg\" alt=\"\" width=\"204\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/05\/juoksuhiekka-204x300.jpg 204w, https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/05\/juoksuhiekka.jpg 235w\" sizes=\"auto, (max-width: 204px) 100vw, 204px\" \/><\/a>&#8217;Olen lukenut vain yhden <strong>Henning Mankellin<\/strong> dekkarin, mutta useita h\u00e4nen Afrikka-aiheisia kirjojaan. En yleens\u00e4 lue dekkareita, enk\u00e4 Walladeristakaan pit\u00e4nyt. Sen sijaan ihmisyytt\u00e4, historiaa ja erilaisia kulttuureita k\u00e4sittelevi\u00e4 kirjoja luen mielell\u00e4ni. Mankellin sairastumisensa j\u00e4lkeen kirjoittama <\/em>Juoksuhiekka<em>\u00a0on lukemisen arvoinen ja vaikka siin\u00e4 on puutteensa, niin sen sanoma on inhimillinen ja kirkas. Suosittelen!&#8217;<\/em><\/span><\/p>\n<p>Tunnetun ruotsalaiskirjailijan omael\u00e4m\u00e4kerrallinen muistelmateos, jossa h\u00e4n pohtii ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4, saavutuksia ja perint\u00f6\u00e4. Kirjailija saa diagnoosin, ett\u00e4 h\u00e4n sairastaa sy\u00f6p\u00e4\u00e4, joka on tehnyt et\u00e4pes\u00e4kkeen h\u00e4nen niskaansa. Alkaa taistelu el\u00e4m\u00e4n puolesta, sytostaattihoidot, kuntoutus, ep\u00e4varmuus ja ahdistus. Kirjailija ei halua kirjoittaa negrologia eik\u00e4 valituskirjaa, h\u00e4n kirjoittaa osittain el\u00e4m\u00e4kerran osittain kunnioituksen el\u00e4m\u00e4lle ja tilinteon ihmiskunnalle.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p>Mankell tunnetaan kirjoistaan, etenkin Kurt Wallander-dekkareista. Harvemmin puhutaan h\u00e4nen muuta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n esim. teotterinjohtajana Afrikkassa ja Afrikkaa k\u00e4sittelevist\u00e4 teoksistaan, vaikka niiss\u00e4 on p\u00e4\u00e4see l\u00e4hemm\u00e4ksi ihmisyytt\u00e4 ja ihmisoikeuksia kuin dekkareissa. Juoksuhiekka-kirjasta valottuu h\u00e4nen ehk\u00e4 hieman levoton el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pienest\u00e4 ruotsalaisesta kyl\u00e4st\u00e4 maailmalle, teatterin pariin, Afrikkaan, ulkosaaristoon, lukemattomille matkoille ymp\u00e4ri Euroopan ja niihin lukemattomiin ihmisiin, joita h\u00e4n kohtaa matkoillaan. N\u00e4ist\u00e4 kaikista h\u00e4n kirjassaan kertoo. Tuntuu jopa ep\u00e4uskottavalta, kuinka yhden ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 voi sattua niin paljon ja niin j\u00e4risytt\u00e4vi\u00e4 tapahtumia. H\u00e4n tuntuu olevan paikalla aina, kun jotain tapahtuu, milloin onnettomuuksia, milloin t\u00e4rkeit\u00e4 muutoksia tai historiank\u00e4\u00e4nteit\u00e4.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p>Kirjan yksi keskeinen teema on kuoleman pelon k\u00e4sittely. T\u00e4m\u00e4 on luonnollista, kun l\u00e4ht\u00f6kohtana on vakava, mahdollisesti kuolemaan johtava sairaus. Se nousee monessa novellimaisessa luvussa esiin. Kirjailija pelk\u00e4si kuolemaa eik\u00e4 h\u00e4n sit\u00e4 kielt\u00e4nyt. H\u00e4nell\u00e4 ei vasemmistolaisena ollut uskonnollista vakaumusta, joka olisi voinut antaa selityksen. H\u00e4n etsi kuoleman merkityst\u00e4, tilaa ja selityst\u00e4 kirjan monissa luvuissa, l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4, saamatta lohdutusta. Kuitenkaan h\u00e4n ei sortunut kirjoituksissaan pateettisuuteen eik\u00e4 synkkyyteen.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p>Toinen keskeinen teema kirjassa on ihmiskunta ja sen tulevaisuus. Monessa luvussa h\u00e4n k\u00e4sittelee ydinvoimaa ja sen aikaansaaman j\u00e4tteen loppusijoitusta. Tuntuu sit\u00e4, ettei h\u00e4n p\u00e4\u00e4se siit\u00e4 irti, sill\u00e4 sama asia tulee esiin uudelleen ja uudelleen pitkin kirjan lukuja, ihmisen perint\u00f6. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n on ollut h\u00e4nen teemojaan jo aikaisemminkin. H\u00e4n on puolustanut sorrettuja, kantanut huolta ihmisoikeuksista, auttanut heikkoja, puhunut tasa-arvosta naisten ja miesten suhteen ja t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n kirjan sivuilta, varsinkin sen alkupuolella.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p>Teoksen yksi ulottuvuus on aika. Luvuissa hypit\u00e4\u00e4n nykyajasta kauas menneisyyteen ja takaisin. H\u00e4n pohtii luolamaalareiden teoksia, kirkonrakentajien ponnisteluja vuosisataisissa rakennusprojekteissa ja toisaalta h\u00e4n palaa pienelle puuttomalle luodolle, jossa ihmiset eliv\u00e4t ja kasvattivat lapsiaan viel\u00e4 muutama kymmenen vuotta sitten tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tulevasta. H\u00e4n rakentelee kuvia historian henkil\u00f6ist\u00e4, jotka kohdataan vasta my\u00f6hemmin, kuten Hitler ja Stalin samassa puistossa nuorina. H\u00e4n omistaa kirjansa pariskunnalle, joka kuoli silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 Vesuviuksen purkautuessa liki 2000 vuotta sitten.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p>Mankellin kirja on merkityksellinen. Siin\u00e4 on l\u00e4sn\u00e4 inhimillisyys, el\u00e4m\u00e4 ja kuolema. Pohdinta on perusteellista, kyselev\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei osaa antaa vastauksia, eik\u00e4 niit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitakaan, mutta h\u00e4nen pohdintansa antaa lukijalle vastauksia siihen, mit\u00e4 h\u00e4n voi el\u00e4m\u00e4lt\u00e4\u00e4n odottaa tai mit\u00e4 h\u00e4n ei koskaan voi saavuttaa. Monessa kohdin h\u00e4n oivaltaa tai osaa yhdist\u00e4\u00e4 vaikeitakin asioita sopivalla tavalla pehme\u00e4sti, inhimillisesti ja saa ne n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jopa luonnollisilta. Kirjaa oli hyv\u00e4 lukea. Vaikka h\u00e4n tiesi koko ajan sairaudestaan ja mahdollisesta kuolemastaan, h\u00e4n ei antanut sen kahlita ajatteluaan tai kirjoittamistaan. H\u00e4nen tekstins\u00e4 on yht\u00e4 joustavaa ja vaivattoman tuntuista kuin h\u00e4nen menestysteoksissaankin. Sit\u00e4 luki sen j\u00e4rkytt\u00e4vyydest\u00e4 huolimatta mielell\u00e4\u00e4n. Joitain samanlaisia tarinoita olisin j\u00e4tt\u00e4nyt pois ja siten lyhent\u00e4nyt teksti\u00e4, mutta toisaalta ei t\u00e4ss\u00e4 ollut jankkaavaa henke\u00e4 muussa kuin tuossa ydinpolttoaineen varastoinnissa. Ehk\u00e4 se oli h\u00e4nelle kuolemaakin j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4mpi asia.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p>Mielenkiintoinen ja monipuolisesti el\u00e4m\u00e4\u00e4 valaiseva kirja.<span class=\"Apple-converted-space\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p>Mankell sai kirjan lopulla tiedon hoitojen onnistumisesta. Kuitenkin h\u00e4n kuoli lokakuussa 2015 67-vuotiaana. H\u00e4n ehti julkaista yli 40 romaania, k\u00e4sikirjoituksia, n\u00e4ytelmi\u00e4, TV-sarjoja. H\u00e4nen teoksiaan on k\u00e4\u00e4nnetty 40 kielelle ja myyty yli 40 miljoonaa kappaletta.<\/p>\n<p><em>Mankell, Henning: Juoksuhiekka. Otava, 2015. Suom. Tuula Kojo. 377 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&#8217;Olen lukenut vain yhden Henning Mankellin dekkarin, mutta useita h\u00e4nen Afrikka-aiheisia kirjojaan. En yleens\u00e4 lue dekkareita, enk\u00e4 Walladeristakaan pit\u00e4nyt. Sen sijaan ihmisyytt\u00e4, historiaa ja erilaisia kulttuureita k\u00e4sittelevi\u00e4 kirjoja luen mielell\u00e4ni. Mankellin sairastumisensa j\u00e4lkeen kirjoittama Juoksuhiekka\u00a0on lukemisen arvoinen ja vaikka siin\u00e4 &hellip; <a href=\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=6023\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":6,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[29,53,471],"class_list":["post-6023","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-elamakerta","tag-historia","tag-otava"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6023","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6023"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6023\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6025,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6023\/revisions\/6025"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6023"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6023"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6023"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}