{"id":6305,"date":"2020-01-03T10:22:27","date_gmt":"2020-01-03T08:22:27","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=6305"},"modified":"2019-12-30T10:22:57","modified_gmt":"2019-12-30T08:22:57","slug":"kummallinen-mieleni","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=6305","title":{"rendered":"Kummallinen mieleni"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>’Orhan Pamuk<\/strong> on Turkin nykykirjailijoista suurin. Nobelin palkinnon h\u00e4n sai tuotannostaan vuonna 2006 ja ihan aiheesta. H\u00e4nen kirjansa ovat suuria j\u00e4rk\u00e4leit\u00e4, mutta toisaalta t\u00e4ytt\u00e4 asiaa. Niiss\u00e4 ei kerrota asioita puhki, vaan lukija saa itsekin ajatella. Seh\u00e4n tekee kirjasta suuren. Pamuk kertoo tarinansa usein v\u00e4h\u00e4isen ihmisen kautta, niin t\u00e4ss\u00e4kin. Lis\u00e4ksi h\u00e4n on hyvin tuottelias kirjailija, jolta ilmestyy jatkuvasti uusia mestariteoksia. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4sin valitettavasti tutustumaan vasta pari vuotta sen suomentamisen j\u00e4lkeen. Suosittelen.’<\/em><\/span><\/p>\n

Sanotaan, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kirja on rakkaudenosoitus Istanbulille ja sit\u00e4 se kyll\u00e4 on. Kirjailija tuntuu rakastavan kotikaupunkiaan yli kaiken, sen historiaa ja sen el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Mevlut, aivan tavallinen k\u00f6yh\u00e4 mies, jonka p\u00e4\u00e4asiallinen toimeentulo on katukaupustelu siit\u00e4 alkaen, kun h\u00e4n tuli kotikyl\u00e4st\u00e4\u00e4n kaupunkiin is\u00e4ns\u00e4 per\u00e4ss\u00e4 1960-luvun lopussa. Kirjan loppuun saakka h\u00e4n kantaa olallaan korentoa, jossa on jugurttia tai bozaa. My\u00f6s j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 ja pilahvia h\u00e4n myy k\u00e4rryst\u00e4\u00e4n kadulla, usein ilman voittoa.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kirja alkaa siit\u00e4, kuin Mevlut ry\u00f6st\u00e4\u00e4 y\u00f6n pimeydess\u00e4 kotikyl\u00e4ns\u00e4 naapurista itselleen vaimon, Rayihan, johon on rakastunut serkkunsa Korkutin h\u00e4iss\u00e4 ja jolle h\u00e4n on kirjoittanut rakkauskirjeit\u00e4 armeijasta usean vuoden ajan. Auringon noustessa h\u00e4n huomaa erehdyksens\u00e4, h\u00e4n on ry\u00f6st\u00e4neens\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4n tyt\u00f6n, mutta ei voi en\u00e4\u00e4 perua tekoaan. Niin h\u00e4n el\u00e4\u00e4 Rayihan kanssa k\u00f6yh\u00e4ss\u00e4 korttelissa aina t\u00e4m\u00e4n varhaiseen kuolemaan saakka saaden kaksi tyt\u00e4rt\u00e4 ja yritt\u00e4en saada perhelleen toimeentulon kadulta. Tytt\u00f6, jolle kirjeet oli tarkoitettu oli Rayihan nuorempi sisar Samiha, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tummat silm\u00e4t olivat Mevlutin aikoinaan hurmanneet. Avioliiton aikana Mevlut kuitenkin rakastuu vaimoonsa ja toteaa, ett\u00e4 on rakastanut vain h\u00e4nt\u00e4, ainoastaan h\u00e4nt\u00e4, vaikka saakin t\u00e4m\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen kokea muunkinlaista rakkautta.\u00a0<\/span><\/p>\n

Kirjassa tulee esiin paitsi kaupunki, niin my\u00f6s sukulaisuus. Mevlutin is\u00e4 muutti kaupunkiin veljens\u00e4 kanssa. veli menestyi, is\u00e4 ei. Mevlutin serkut kohosivat arvoasteikossa samalla kun Mevlut vaipui alemmaksi. Korkut nai Rayihan sisaren Vedihan \u00a0ja S\u00fcleyman havitteli Samihaa, jonka lopulta nappasi Mevlutin nuoruuden yst\u00e4v\u00e4 kurdeihin kuuluva Ferhat. T\u00e4lle kuitenkin k\u00e4y huonosti, kun h\u00e4n sotkeutuu mafian hallitseman kaupungin kiemuroihin.<\/p>\n

Kun kaupungissa kuohuu ja rakentaminen k\u00e4y kuumana, ei yksitt\u00e4isten ihmisten el\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ole aina turvallista tai v\u00e4rit\u00f6nt\u00e4. Suku pit\u00e4\u00e4 kuitenkin yht\u00e4, sisarukset Vediha, Rayiha ja Samiha tukevat toisiaan, serkut yritt\u00e4v\u00e4t auttaa toinen toistaan, mutta my\u00f6s juonittelevat. Niinp\u00e4 lopulta tuntuu ettei kukaan en\u00e4\u00e4 tied\u00e4, kuka rakkauskirjeet aikoinaan kirjoitti ja kenelle. Lukija sen tiet\u00e4\u00e4, koska se sanotaan jo kirjan alussa, mutta esimerkiksi \u00a0Rayiha ei lyhyen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana saa sit\u00e4 koskaan tiet\u00e4\u00e4. Samihalle Mevlut asian kertoo, mutta t\u00e4m\u00e4 ei tahdo sit\u00e4 uskoa. Niinp\u00e4 kirja py\u00f6rii t\u00e4m\u00e4n salaisuuden ymp\u00e4rill\u00e4 ja se s\u00e4\u00e4telee sek\u00e4 ihmissuhteita ett\u00e4 -kohtaloita.<\/p>\n

Kaupunki levi\u00e4\u00e4 k\u00f6yhien slummikortteleiden p\u00e4\u00e4lle ja vanha aika v\u00e4hitellen h\u00e4vi\u00e4\u00e4. Kirjan alussa asukkaita oli muutama miljoona, lopussa jo pitk\u00e4lti toistakymment\u00e4. Lopussa Mevlut muuttaa paremmalle alueelle, mutta ei lopeta bozan myynti\u00e4. Viel\u00e4 on ihmisi\u00e4, jotka huutavat kerroksista ’set\u00e4\u00e4’ nousemaan yl\u00f6s ja kaatamaan lasiin tummaa juomaa, viel\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka arvostavat perinteit\u00e4.<\/p>\n

Kirjan takaliepeess\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 Pamuk on sen lajin kirjailija, joita varten Nobelin-palkinto on keksitty. Olen samaa mielt\u00e4. Aivan ensimm\u00e4iselt\u00e4 rivilt\u00e4 alkaen kirja vie menness\u00e4\u00e4n eik\u00e4 lukijan tarvitse odottaa, koska kirjailija p\u00e4\u00e4see asiaan tai koska h\u00e4n saa palaset kohdalleen. Kirja etenee kuin juna kohti loppua ja lukijan ajatuksissa paljon sen toiselle puolelle eik\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n sivun kohdalla tarvitse pitk\u00e4sty\u00e4, saatika yritt\u00e4\u00e4 oikaista ja hyp\u00e4t\u00e4 yli. Toki voisi ajatella, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tarinan kertomiseen ei n\u00e4in montaa sivua tarvittaisi, mutta kirjassa ei p\u00e4\u00e4asia mielest\u00e4ni olekaan tarina vaan el\u00e4m\u00e4. Siin\u00e4 Pamuk on mestari, h\u00e4n luo henkil\u00f6illeen el\u00e4m\u00e4n, oli se sitten pieni tai suuri, onnellinen tai onneton.<\/p>\n

Mevlut on v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isin eik\u00e4 h\u00e4n miss\u00e4\u00e4n vaiheessa nouse toisten yl\u00e4puolelle eik\u00e4 tee sankaritekoja. H\u00e4n kulkee Istanbulin h\u00e4m\u00e4rill\u00e4 kaduilla illan pimeydess\u00e4 ja huutaa haikeasti ’boo-zaaa’. H\u00e4n jakaa k\u00f6yhille pilahvia eik\u00e4 aina muista pyyt\u00e4\u00e4 maksua, h\u00e4n rakastaa vaimoaan, vaikka saikin v\u00e4\u00e4r\u00e4n. H\u00e4n kantaa vastuunsa. Yhdess\u00e4 kohtaa paljastuu kuitenkin se kunnioitus, jota muut h\u00e4nt\u00e4 kohtaan tuntevat. Kirjan loppupuolella h\u00e4n toimii klubilla vahtimestarina ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 jalkapallokisoja. Katsomossa aletaan huutaa h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n ja h\u00e4n nousee ja kumartaa. Lukija tajuaa, ett\u00e4 h\u00e4n on kunnioitettu henkil\u00f6 t\u00e4p\u00f6t\u00e4ydell\u00e4 stadionilla. Mevlut on antisankari, joka omaa kummallisen mielen, mutta joka nousee lukijan mieless\u00e4 sankariksi, kantaa vastuunsa ja auttaa toisia aina kun vain voi.<\/p>\n

Kirja on ylistys Istanbulille, mutta my\u00f6s pienille vaatimattomille ihmisille, juuri niin kuin vain Pamuk osaa sen kertoa. Kannattaa tutustua eik\u00e4 pel\u00e4sty\u00e4 kirjan paksuutta.<\/p>\n

Pamuk, Orhan: Kummallinen mieleni. Tammi, 2017 (2014), suom. Tuula Kojo. 778 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Orhan Pamuk on Turkin nykykirjailijoista suurin. Nobelin palkinnon h\u00e4n sai tuotannostaan vuonna 2006 ja ihan aiheesta. H\u00e4nen kirjansa ovat suuria j\u00e4rk\u00e4leit\u00e4, mutta toisaalta t\u00e4ytt\u00e4 asiaa. Niiss\u00e4 ei kerrota asioita puhki, vaan lukija saa itsekin ajatella. Seh\u00e4n tekee kirjasta suuren. Pamuk … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":7,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[765,53,91,491],"class_list":["post-6305","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-elama","tag-historia","tag-keltainen-kirjasto","tag-tammi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6305","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6305"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6305\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6309,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6305\/revisions\/6309"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6305"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6305"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6305"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}