{"id":6581,"date":"2021-01-11T21:22:41","date_gmt":"2021-01-11T18:22:41","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=6581"},"modified":"2021-01-07T21:23:22","modified_gmt":"2021-01-07T18:23:22","slug":"viimeiset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=6581","title":{"rendered":"Viimeiset"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>’Kirja on kolmas osa ilmastoteemaa, josta aikaisemmin ovat ilmestyneet Mehil\u00e4isten historia<\/a> ja Sininen<\/a>. Norjalainen lastenkirjailija on tarttunut vakavaan aiheeseen ja tarttunut tosissaan. Kirjat ovat saaneet suuren suosion. H\u00e4n kuvaa kirjoissa l\u00e4mpim\u00e4sti ihmisi\u00e4, mutta karun pelottavasti maailmaa. El\u00e4m\u00e4n on jatkuttava. 1800-luvulla oli omat vaikeutensa, 1990-luvulla omansa, mutta 2060-luvusta emme viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4. Se osuus on pelottavin. Lunde kuvaa kaikkia n\u00e4it\u00e4 aikoja taidolla.’<\/em><\/span><\/p>\n

Lunden ilmastokvartetin kolmas osa keskittyy el\u00e4imiin, etenkin villihevosiin. Kertomus jakautuu kolmeen osaan. Mihail saa paketissa hevosen p\u00e4\u00e4n ja taljan. H\u00e4n toteaa niiden kuuluvan villihevoselle, jota esi-is\u00e4mme ovat kuvanneet luolamaalauksissa. Niinp\u00e4 h\u00e4n haluaa Pietarin el\u00e4intarhaan t\u00e4llaisia hevosia. Elet\u00e4\u00e4n 1800-luvun loppupuolta ja avukseen h\u00e4n saa Wilhelm Wolffin, joka on el\u00e4intenpyydyst\u00e4j\u00e4. He matkaavat Mongoliaan ja tuovat hevosia tullessaan. Toinen tarina kertoo p\u00e4invastaisesta asiasta. Saksalainen Karin haluaa 1990-luvun alussa palauttaa villihevosen Mongoliaan, josta ne on tapettu sukupuuttoon. Poikansa Mathiaksen kanssa h\u00e4n matkustaa hevostensa kanssa l\u00e4pi Ven\u00e4j\u00e4n ja totuttaa hevoset uusiin olosuhteisiin. Kolmas tarina kertoo Evasta ja h\u00e4nen teini-ik\u00e4isest\u00e4 tytt\u00e4rest\u00e4\u00e4n Isasta 2060-luvulla, jolloin ilmastonmuutos on muuttanut maailman ja kaikki on romahtanut. He hoitavat pient\u00e4 el\u00e4intarhaa Norjassa ja erityisesti kahta vilklihevosta.<\/p>\n

Villihevonen on siis kirjan yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 kaikille kolmelle tarinalle. Taitavasti kirjailija kuvaa n\u00e4iden el\u00e4inten el\u00e4m\u00e4\u00e4 niin vankeudessa kuin vapaanakin. Jokaisessa tarnassa on kuitenkin kuvattuna my\u00f6s kahden ihmisen el\u00e4m\u00e4. Mihail ja Wilhelm el\u00e4v\u00e4t rakkausuhteessa aron kylmyydess\u00e4 ja kokevat kaikki vaikeudet ja onnen hetket yhdess\u00e4. Siit\u00e4 ei saa puhua 1800-luvulla eik\u00e4 se voi johtaa mihink\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4\u00e4n. Karin el\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 poikansa kanssa, joka on huumeriippuvainen ja siten \u00e4itins\u00e4 kontrollin alainen. Karin suree paitsi poikaansa niin my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n jatkuvasti menett\u00e4\u00e4 hevosia vaimatta tehd\u00e4 juurikaan mit\u00e4\u00e4n niiden hyv\u00e4ksi. Hevosten on sopeuduttava itse villiin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4kin tarina saa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4. Sen sijaan Eva ja Isa el\u00e4v\u00e4t tulevaisuudessa ja heid\u00e4n tarinansa ei p\u00e4\u00e4ty. Villihevoset ovat viimeisi\u00e4, ihmiset saattavat my\u00f6s olla. Kaikki luhistuu ja vain voimakkaimmat selvi\u00e4v\u00e4t. Kuinka heid\u00e4n k\u00e4y?<\/p>\n

Mehil\u00e4isten historia kuvasi sit\u00e4, kuinka p\u00f6lytt\u00e4j\u00e4t katosivat. T\u00e4ss\u00e4 kirjassa kukkia p\u00f6lytet\u00e4\u00e4n pensselill\u00e4. N\u00e4in n\u00e4m\u00e4 liittyv\u00e4t yhteen. Sinisess\u00e4 vesi loppuu ja ihmiset kuolevat janoon. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6t jumiutuvat kuivuneen joen varteen jatkuvaan vesipulaan jatkuvaan v\u00e4kivallan uhkaan. Heid\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 Louise saapuu Norjaan Evan luo ja j\u00e4\u00e4 asumaan t\u00e4m\u00e4n kanssa. N\u00e4in n\u00e4m\u00e4kin kirjat liittyv\u00e4t yhteen. Seuraava, sarjan viimeinen osa, kertoo kasveista ja odotan sit\u00e4 innolla.\u00a0<\/span><\/p>\n

Lunde on eritt\u00e4in taitavasti punonut t\u00e4m\u00e4n kirjan tapahtumat yhteen ja vaikka ne ensin tuntuvat olevan aivan erillisi\u00e4, niin villihevoset lopulta yhdist\u00e4v\u00e4t juonet. H\u00e4n kuvaa my\u00f6s l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 ihmispareja ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Toisaalta h\u00e4n tuntee hevoset ja osaa kuvata n\u00e4idenkin el\u00e4m\u00e4\u00e4 uskottavasti.<\/p>\n

Onko sitten ihmiskunnalla toivoa? Siihen kirjailija ei ota kantaa. H\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen lukijan harkintaan. 1800-luvulla ei ollut huolta ilmastosta, vaikka miehet joutuvat koville Mongolian hyisess\u00e4 talvessa. 1990-luvullakaan ei ilmastonmuutos viel\u00e4 vaivannut. Karin vei hevoset Mongoliaan ja perusti sinne reservaatin niille niin, ett\u00e4 hevonen lajina lis\u00e4\u00e4ntyi ja pelastui. Mutta Evan kohdalla, vaikka ilmastonmuutoksesta ei puhuta, sen aistii joka rivilt\u00e4, jokaisesta toimesta, mit\u00e4 naiset tekev\u00e4t ja ihmettelen, kuinka rauhallisesti he kuitenkin asiaan suhtautuvat. Toivoa on, mutta silloin pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 eteenp\u00e4in. Ehk\u00e4 siin\u00e4 on meillekin jotain opittavaa \u2013 eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Kannattaa tutustua!<\/p>\n

Lunde, Maja: Viimeiset. Tammi 2020. 533 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Kirja on kolmas osa ilmastoteemaa, josta aikaisemmin ovat ilmestyneet Mehil\u00e4isten historia ja Sininen. Norjalainen lastenkirjailija on tarttunut vakavaan aiheeseen ja tarttunut tosissaan. Kirjat ovat saaneet suuren suosion. H\u00e4n kuvaa kirjoissa l\u00e4mpim\u00e4sti ihmisi\u00e4, mutta karun pelottavasti maailmaa. El\u00e4m\u00e4n on jatkuttava. 1800-luvulla … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":7,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[710,391,637],"class_list":["post-6581","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-hevoset","tag-ilmasto","tag-romaani"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6581","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=6581"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6581\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6584,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/6581\/revisions\/6584"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=6581"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=6581"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=6581"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}