![\"\"](\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/sphagnum_quinquefarium1-300x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Rahkasammalten ryhm\u00e4 on haasteellinen. Osa maamme yli 40 lajista on helppoja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 jopa maastossa, mutta osa on vaikeita mikroskoopinkin kanssa. Helppoja ovat Sphagnum-ryhm\u00e4n lajit vaalea-, puna- ja punater\u00e4rahka ja yleisimm\u00e4t korpi- ja haprarahka. Cuspidata-ryhm\u00e4n lajit vaativat aina tarkistuksen skoopilla, vaikka ne yleens\u00e4 maastossa pystyykin m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Acutilfolia-ryhm\u00e4n lajit ovat hyvin helppoja ja hyvin vaikeita. R\u00e4merahka menee helposti sekaisin sararahkan kanssa ja jopa ruskorahkankin voi sotkea l\u00e4hilajeihin. N\u00e4m\u00e4 vaihtelevat ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n runsaasti. Ruskorahka on yleens\u00e4 helppo kasvaessaan m\u00e4tt\u00e4ill\u00e4, mutta v\u00e4lipinnalla se ei olekaan en\u00e4\u00e4 niin helppo. Onneksi on viel\u00e4 okarahka, jonka tuntee heti sen piikikk\u00e4it\u00e4 haaroja silm\u00e4tess\u00e4\u00e4n. Haasteita riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Otsikon s\u00e4rm\u00e4rahka (Sphagnum quinquefarium<\/a><\/em>) on kiert\u00e4nyt minut moneen kertaan tai min\u00e4 olen kiert\u00e4nyt sen. Sammal ei ole kovin harvinainen ja olen ollut hyvin vakuuttunut, ett\u00e4 se Luopioisissakin kasvaa, mutta varmuutta ei ole ennen t\u00e4t\u00e4 syksy\u00e4 tullut. V\u00e4rilt\u00e4\u00e4n sammal on vaihteleva ja muistuttaa ulkomuodoltaan muita Acutifolia-ryhm\u00e4n sammalia, mutta on sill\u00e4 selv\u00e4t omat tuntomerkkins\u00e4, jotka voi jo maastossakin huomata, kun lupin kanssa versoa tarkastelee. Haarakimpussa on l\u00e4hes aina kolme haaraa yl\u00f6s- tai ulosp\u00e4in ja \u00a0kaksi varrenmy\u00f6t\u00e4ist\u00e4 alasp\u00e4in. N\u00e4in ei ole mill\u00e4\u00e4n muulla maamme rahkalla. Lis\u00e4ksi, jos n\u00e4kee yl\u00e4haarojen lehtien viisirivisyyden, josta lajin suomalainen nimi tulee, voi olla varma l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 s\u00e4rm\u00e4rahkan.<\/p>\n Mist\u00e4 se sitten l\u00f6ytyi? Olen sit\u00e4 etsinyt niin suom\u00e4tt\u00e4ilt\u00e4 kuin kalliosein\u00e4milt\u00e4kin, turhaan. Nyt se tuli aivan kuin sattumalta Laipanmaalta Laurilankallion pystylt\u00e4 jyrk\u00e4nteelt\u00e4, joka pohjoiseen suuntautuvana ja varjoisena pysyy vakituiseen kosteana. Sammalta oli monessa kohtaa ja jo maastossa saattoi hihkaista sen nyt l\u00f6ytyneen. T\u00e4llaisilta paikoilta olen sit\u00e4 ennenkin katsellut, joten ei se ihan jokapaikan sammal ole. Kirjallisuuden mukaan sen voi kallioiden lis\u00e4ksi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mesotrofisten soiden m\u00e4t\u00e4spinnoilta ja korpimetsist\u00e4. Laji vaatii siis ravinteita.<\/p>\n Nyt kun s\u00e4rm\u00e4rahka on l\u00f6ytynyt, voi alkaa etsi\u00e4 sit\u00e4 muualtakin. Yleens\u00e4 k\u00e4y niin, ett\u00e4 kerran l\u00f6ydettyn\u00e4, laji alkaa ilmaantua silmiin useamminkin ja muuttuu lopulta tutuksi. Toisaalta viel\u00e4 on yksi varma rahka l\u00f6ytym\u00e4tt\u00e4, hentorahka (Sphagnum tenellum<\/em>), joka varmasti t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jossain lymy\u00e4\u00e4, mutta ei ole viel\u00e4 antanut itse\u00e4\u00e4n ilmi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Rahkasammalten ryhm\u00e4 on haasteellinen. Osa maamme yli 40 lajista on helppoja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 jopa maastossa, mutta osa on vaikeita mikroskoopinkin kanssa. Helppoja ovat Sphagnum-ryhm\u00e4n lajit vaalea-, puna- ja punater\u00e4rahka ja yleisimm\u00e4t korpi- ja haprarahka. Cuspidata-ryhm\u00e4n lajit vaativat aina tarkistuksen skoopilla, vaikka … Lue loppuun