![\"\"](\"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2024\/10\/Pieni-suo-1-300x169.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kun kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 lumet sulivat ja luonto alkoi her\u00e4ill\u00e4, kirjoitin kauden alkamisesta ja siit\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isi olla ahkerampi t\u00e4n\u00e4 kautena. Kattia kanssa, nyt ollaan samassa jamassa ja blogi on ollut t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuukausia. Olen pahoillani tai ei kai se niin ole kuitattu. Kaksi \u00e4killist\u00e4 poismenoa on sekoittanut el\u00e4m\u00e4n niin, ettei retkille ole ollut asiaa ja kirjat ovat saaneet pysy\u00e4 kaapissa, havainnot tekem\u00e4tt\u00e4. Veljeni Markun menehtyminen alkukes\u00e4st\u00e4 vei pohjan monelta asialta. Olimme lapsesta asti jakaneet luonnon harrastamisen kesken\u00e4mme ja jokailtaiset puhelut koostuivatkin tehdyist\u00e4 havainnoista, el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja siit\u00e4 selvi\u00e4misest\u00e4. Nyt vasta voin siit\u00e4 kertoa ja kuitenkin tied\u00e4n, ett\u00e4 se tulee suruna uudelleen ja taas uudelleen vastaan.<\/p>\n
Juuri kun ensimm\u00e4inen kolaus oli jotenkin mennyt l\u00e4pi ymm\u00e4rryksess\u00e4 ja osin k\u00e4sitelty, iski toinen. Vuosikausia tein yhteisty\u00f6t\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 sammalien kartoituksessa, m\u00e4\u00e4ritt\u00e4misess\u00e4 ja opiskelussa Ari Parnelan kanssa. H\u00e4n k\u00e4vi l\u00e4pi keruuni, varmisti havaintoni, ty\u00f6sti yhteiset retkiselosteet ja kannusti uskomattomalla tavalla jatkamaan t\u00e4ll\u00e4 vaikealla alalla. Elokuussa h\u00e4nen retkens\u00e4 oli tehty ja tyhjyys iski my\u00f6s sill\u00e4 alalla. Kuka nyt k\u00e4y l\u00e4pi keruukset, kuka keskustelee ja neuvoo, kuka kannustaa ja kutsuu retkille?<\/p>\n
Vasta lokakuulla l\u00e4hdin maastoon ajatuksena jatkaa siit\u00e4, mihin toukokuussa j\u00e4in. \u00a0Pienet luonnontilaiset suot odottivat. Voisi sanoa, etteiv\u00e4th\u00e4n ne mihink\u00e4\u00e4n katoa, mutta t\u00e4m\u00e4 ei pid\u00e4 paikkaansa. Eih\u00e4n raakkujoenkaan pit\u00e4nyt olla uhattuna mill\u00e4\u00e4n. Tuntuu, etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 isojen koneiden puikoissa touhuavat tajua pienen kauneutta. Jo vuosia olen seurannut koneurien ilmestymist\u00e4 pehmeille maille, suojelumaille, soille, vaikka kaiken j\u00e4rjen mukaan niill\u00e4 ei siine pit\u00e4isi olla mit\u00e4\u00e4n asiaa. Viime kes\u00e4n\u00e4 l\u00f6ysin pienelt\u00e4 r\u00e4meelt\u00e4 EH-alueelle uuden sammalen, t\u00e4n\u00e4 suvena suo oli osin entinen, kun sielt\u00e4 oli isolla koneella haettu muutaman parikymmensentinen m\u00e4nnynruko. Vaurio korjaantuu aikanaan, mutta lajistosta en mene takuuseen. Miksi? En tied\u00e4, en osaa ajatella samalla tavalla kuin siell\u00e4 koneen hytiss\u00e4. Eih\u00e4n hek\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tahallaan tee, jostain tulee k\u00e4sky ja ajatus pys\u00e4htyy siihen, tehd\u00e4\u00e4n se mik\u00e4 pit\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Syksy on tuonut useita uusia sammalia Luopioisiin. Kirjoittelen niist\u00e4 toisella kerralla. Ne l\u00f6ytyv\u00e4t kyll\u00e4 jo Luopioisten kasvistosta. Palaillaan nopeammin kuin ennen ensi vuotta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 lumet sulivat ja luonto alkoi her\u00e4ill\u00e4, kirjoitin kauden alkamisesta ja siit\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isi olla ahkerampi t\u00e4n\u00e4 kautena. Kattia kanssa, nyt ollaan samassa jamassa ja blogi on ollut t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuukausia. Olen pahoillani tai ei kai se niin ole kuitattu. … Lue loppuun