{"id":71,"date":"2010-05-26T18:02:29","date_gmt":"2010-05-26T16:02:29","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=71"},"modified":"2013-04-23T06:55:17","modified_gmt":"2013-04-23T04:55:17","slug":"kaupunki-nimelta-onitsha","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=71","title":{"rendered":"Kaupunki nimelt\u00e4 Onitsha"},"content":{"rendered":"

\"kaupunki<\/a>’Joskus tuntuu, ett\u00e4 Nobel-kirjailijat ovat yliarvostettuja, varsinkin jos komitea p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 antaa palkinnon sellaiselle, josta ei niin kovin paljon ole kuullut tai ei ole v\u00e4litt\u00e4nyt. Luin aikoinaan 80-luvulla Le Cl\u00e9zion <\/em>Autiomaan ja pidin siit\u00e4. Niinp\u00e4 oli helpompi tarttua h\u00e4nen muihin kirjoihinsa palkinnon my\u00f6nt\u00e4misen j\u00e4lkeen. Tosin onhan siit\u00e4kin jo kulunut pari vuotta, mutta kuitenkin. <\/em>Harhaileva t\u00e4hti oli herkk\u00e4 ja mieleenj\u00e4\u00e4v\u00e4 teos, <\/em>Kaupunki nimelt\u00e4 Onitsha upea pienoisromaani.’<\/em><\/span><\/p>\n

Tarina alkaa matkalla Afrikkaan. Surabaya<\/em> kynt\u00e4\u00e4 Atlanttia, poikkeaa satamissa ja saapuu lopulta Nigeriaan. Fintan-poika saa n\u00e4hd\u00e4 Afrikan, jossa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 el\u00e4\u00e4. Maou-\u00e4iti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kauan sitten matkalle l\u00e4hteneen puolisonsa Onitshan kaupungista United Africa-kappahuoneen virkailijana. Fintan kokee maan aivan eri lailla kuin \u00e4itins\u00e4. Kirja seuraa pojan sopeutumista pienen kyl\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n, tutustumista sen asukkaisiin, uskomuksiin ja tarinoihin. \u00c4iti ei sopeudu, h\u00e4nell\u00e4 on ollut aivan erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4 Afrikasta eik\u00e4 h\u00e4n tahdo hyv\u00e4ksy\u00e4 sit\u00e4 pikkuporvarillisuutta, mik\u00e4 kaupungissa vallitsee. H\u00e4n kaihtaa ja ep\u00e4ilee kaikkia valkoisia ja pelk\u00e4\u00e4 mustia. Kymmenvuotias Fintan tutustuu kalastajan poikaan Bonyyn ja alkaa kulkea t\u00e4m\u00e4n kanssa viidakossa ja savanneilla, ilman kenki\u00e4, ilman sukkia, ilman vaatteitakin ukkosen riehuessa sademets\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n puhuu pidgimenglantia asukkaiden kanssa ja oppii koko ajan uusia asioita avoimella mielell\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n ei haluaisi l\u00e4hte\u00e4 pois, kun sen aika tulee.<\/p>\n

Is\u00e4 Geoffroy hoitaa virkaansa, mutta tutkii samalla seudun menneisyytt\u00e4, rituaalimerkkej\u00e4 asukkaiden kasvoissa, muinaisen egyptil\u00e4isen kuningattaren matkaa halki aavikon ja oraakkelin ennustuksia. H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kuningattaren j\u00e4lkel\u00e4isten piirteit\u00e4 paikallisista asukkaista, mutta ei saa tutkimuksiaan valmiiksi ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Mystinen ja salaper\u00e4inen Oya lumoaa h\u00e4net, samoin nuori Okawho. Y\u00f6n selk\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 pakenevat Oyan synnytetty\u00e4 lapsensa, jota Geoffroy pit\u00e4\u00e4 muinaisen tarun ruumiillistumana. Taru ja tosi sekoittuvat ja saavat sadunomaisen mutta traagisen s\u00e4vyn.<\/p>\n

Kaksikymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin Fintan opiskelee Englannissa lakia ja opettaa latinaa entisess\u00e4 koulussaan kuullessaan Biafran v\u00e4kivaltaisesta itsen\u00e4isyyskamppailusta ja siit\u00e4 kuinka Onitshan kaupunkia pommitetaan. H\u00e4n muistaa kaiken ja ajattelee Oyan ja Okawhon pojan olevan jo kaksikymmenvuotias, ehk\u00e4 kapinallinen. H\u00e4n suree Onitshaa matkatessaan is\u00e4ns\u00e4 kuolinvuoteen \u00e4\u00e4reen.<\/p>\n

Kaunis ja mukaansatempaava tarina Afrikasta, miss\u00e4 kirjailija vietti osan lapsuuttaan. Niinp\u00e4 tarina onkin osittain kerrottu niist\u00e4 kokemuksista, joita h\u00e4n silloin koki. <\/strong>Le Cl\u00e9zio on kirjoittanut ennenkin Afrikasta. Luin Autiomaan<\/em> uudelleen sen j\u00e4lkeen kun h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin Nobelin palkinto vuonna 2008. Kirjailija osaa asettua alkuper\u00e4isen ihmisen paikalle ja kuvata sit\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailmassa tapahtuu. Niinp\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin kirjassa oikein kirkkaana kulkee se salaper\u00e4isyys, joka tulee Geoffroyn tutkimusten kautta Arsinoesta muinaisesta kuningattaresta ja Meruen valtakunnasta. Se on kuin kaunis satu, jolla on kokonaan oma maailmansa ja joka hyvin istuu pienen pojan maalilmaan. Is\u00e4 varmaankin haluaisi tulla pieneksi j\u00e4lleen ja uskoa siihen tarinaan. Autiomaassa<\/em> nuori Lalla taistelee olemassaolostaan samalla tavalla ja p\u00e4\u00e4tyy eurooppalaisten hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ksi, paeten lopulta synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lapsensa viikunapuun alle Afrikkaan. T\u00e4ss\u00e4 Fintan eurooppalainen haluaa el\u00e4\u00e4 kuin afrikkalainen, mutta p\u00e4\u00e4tyy lopulta h\u00e4nkin takaisin omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kulttuuriinsa.<\/p>\n

Le Cl\u00e9zio kuvaa aivan upeasti ihmisten pyrkimyksi\u00e4, vaikka niiden todellinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei aina tulekaan selville. Se on kuin etenemist\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 ja se otetaan, mik\u00e4 vastaan tulee. Sellaistahan monen alkuper\u00e4iskansan vaellus on ollut: Autiomaan<\/em> siniset miehet katoavat kangastukseen, Onitshassa itsi<\/em>-merkit uurretaan esikoisten kasvoihin suojaamaan pahalta ja muistuttamaan menneest\u00e4. El\u00e4m\u00e4\u00e4 suuremmat voimat viev\u00e4t kuitenkin menness\u00e4\u00e4n. Shell ja kumppanit eiv\u00e4t todellakaan tied\u00e4, mit\u00e4 kaikkea he tuhoavat saadakseen \u00f6ljyn esiin suomudasta, globaalisuus ei ole onni, se ei ole ratkaisu, pikemminkin se on tuho, ainakin kaupungille nimelt\u00e4 Onitsha.<\/p>\n

Le Cl\u00e9zio, J. M. G.: Kaupunki nimelt\u00e4 Onitsha. Otava, 2008. 191 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Joskus tuntuu, ett\u00e4 Nobel-kirjailijat ovat yliarvostettuja, varsinkin jos komitea p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 antaa palkinnon sellaiselle, josta ei niin kovin paljon ole kuullut tai ei ole v\u00e4litt\u00e4nyt. Luin aikoinaan 80-luvulla Le Cl\u00e9zion Autiomaan ja pidin siit\u00e4. Niinp\u00e4 oli helpompi tarttua h\u00e4nen muihin kirjoihinsa … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":6,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[101,208],"class_list":["post-71","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/71","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=71"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/71\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1641,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/71\/revisions\/1641"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=71"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=71"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=71"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}