{"id":778,"date":"2013-02-27T12:14:54","date_gmt":"2013-02-27T12:14:54","guid":{"rendered":"http:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=778"},"modified":"2013-02-27T14:09:19","modified_gmt":"2013-02-27T14:09:19","slug":"jaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=778","title":{"rendered":"J\u00e4\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"jaa-lundberg_ulla-lena-18953224-frnt\"<\/a>\u2018Taidan olla pahasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, kun vasta nyt tartun t\u00e4h\u00e4n teokseen. Yleens\u00e4 Finlandia-palkitut tulee luettua aiemmin. En ole ennen lukenut Lundbergilta<\/strong> mit\u00e4\u00e4n, joten minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n kuvaa h\u00e4nen tyylist\u00e4\u00e4n tai kerronnastaan entuudestaan. Siksi olikin mielenkiintoista tarttua aivan sokkona tekstiin. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n lukenut ennakkoon arviointeja tai blogeja kirjasta. L\u00e4hipiiri suositteli teosta kyynelet silmiss\u00e4, joten jotain osasin odottaa, en kuitenkaan ihan t\u00e4t\u00e4. Edellinen luettu kirja oli Tolkienin<\/strong> <\/span><\/em>Hobitti ja sit\u00e4 edellinen Rajaniemen<\/strong> <\/em>Kvanttivaras, joten luulen kontrastia tulleen ihan riitt\u00e4v\u00e4sti. Joku on sanonut <\/em>J\u00e4\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 sen sanoma kiteytyy yksitt\u00e4isen ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja sen merkityksen tajuamiseen. Ehk\u00e4 siin\u00e4 on kirjan juju.\u2019<\/em><\/span><\/p>\n

Kirja alkaa, kun nuori pappi Petter Kummel saapuu Luodoille vaimonsa Monan ja pienen tytt\u00e4rens\u00e4 Sannan kanssa hoitamaan papin virkaa laajassa vain saaria ja luotoja k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 seurakunnassa. Matka perille kirkkosaareen taittuu postiveneess\u00e4 ennaltan\u00e4kij\u00e4 Posti-Antonin kanssa. Pian saarelaiset saavat tutustua uuteen pappiin: suntio, lukkari, kaupanpit\u00e4j\u00e4 Adele, opettaja ja l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Irina, kukin vuorollaan. Heist\u00e4 tulee l\u00e4heisi\u00e4. Mona ottaa navetan hoitoonsa ja lyps\u00e4\u00e4 lehm\u00e4t, hoitaa papin ja kodin, toimii kuin kone, joka paikassa, vauhdilla ja t\u00e4sm\u00e4llisyydell\u00e4, nuoren ihmisen voimalla. Pappi on Monan vastakota. H\u00e4n j\u00e4\u00e4 auttamaan, juttelemaan, katselmaan. H\u00e4n solmii yst\u00e4vyyssuhteita kaikkien kanssa. H\u00e4n kunnioittaa perinteit\u00e4, ei asetu saarelaisten riitojen setvij\u00e4ksi kummallekaan puolelle, ei aja luotaan ket\u00e4\u00e4n. Samalla h\u00e4n valmistautuu pastoraalitutkintoonsa, joka kuitenkin on ep\u00e4onnistua\u00a0osittain\u00a0samoista syyst\u00e4. H\u00e4n ei osaa sanoa ei, eik\u00e4 kielt\u00e4\u00e4 apuaan, ei kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Alun seesteinen kerronta tiivistyy loppua kohti ja jo hyvin varhain lukija tajuaa, ettei t\u00e4m\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tty\u00e4 hyvin. Ei kaikki voi olla n\u00e4in onnellista, el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin paratiisissa. Kuitenkin loppu oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikea, vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4 ja vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Voisi tietenkin sanoa kliseisesti, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on sellaista, mutta se ei riit\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ehk\u00e4 kohtalonuskoisia. Lukija ja ajatteleva ihminen haluaisi jotain muuta, enemm\u00e4n.<\/p>\n

Finlandia-voittaja lienee palkintonsa ansainnut. T\u00e4ll\u00e4 teoksella on oma lukijakuntansa, mutta ehk\u00e4 min\u00e4 en v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuulu juuri siihen kategoriaan. Teksti tuli hyvin l\u00e4helle tyylins\u00e4 vuoksi: usein vajaat lauseet, preesens-muoto ja ajatusvirta. Ne saavat lukijan ahmimaan eteenp\u00e4in, lukemaan ohi tapahtumien, pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ajattelemaan pitk\u00e4lle tulevaan. Kaikki n\u00e4m\u00e4 ovat hyvi\u00e4 asioita, hyv\u00e4n lukuromaanin tunnusmerkkej\u00e4. Ehk\u00e4 kirjan mustavalkoisuus, kuin syksyinen maisema, antaa liian kliseisen tunnun. Henkil\u00f6t ovat \u00e4\u00e4ritapauksia, tapahtumien kulku t\u00e4ynn\u00e4 tunnetta, vaikka se onkin k\u00e4tkettyn\u00e4. Kieli on hyvin rikasta, oivaltavaa ja toisaalta korutonta kerrontaa. Kirjassa on suuren draaman kaari, joka etenee hitaasti kohoten dramaattiseen lopun laskuun, jopa liiankin hitaasti. Lukija j\u00e4\u00e4 pohtimaan jatkoa el\u00e4m\u00e4lle, jota on Luodoilla eletty kolmen vuoden ajan. Sille ei voi mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tunteisiin t\u00e4m\u00e4 kirja vetoaa ja saa tipan nousemaan silm\u00e4\u00e4n aivan kuin itsest\u00e4\u00e4n, huomaamatta itkee, vaikka ei oikeastaan tied\u00e4, mille itkee. Vasta my\u00f6hemmin luin, ett\u00e4 kirjalla on omael\u00e4m\u00e4kerrallinen pohja.<\/p>\n

Ihmiselle annataan onnea vain osansa verran, loppu on jotain aivan muuta. Kirjaa voisi pit\u00e4\u00e4 uskonnollisena julistuksena, onhan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 pappi, tosin ajankohtaan sodanj\u00e4lkeiseen maailmaan n\u00e4hden harvinaisen ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4inen pappi. Toisaalta kirja on jotain aivan muuta, el\u00e4m\u00e4\u00e4, kohtaloita, selviytymist\u00e4. Pappi jakaa lohtua jokaiselle tarvitsijalle. Pastorska on se Martta, joka n\u00e4kee el\u00e4m\u00e4n raadollisemman puolen ja kovettaa itsens\u00e4 kest\u00e4m\u00e4\u00e4n sen.<\/p>\n

Upea asetelma, upea kerronta.<\/p>\n

Ulla-Lena Lundberg: J\u00e4\u00e4 (Is).\u00a0Suom. Leena Vallisaari. Teos ja Schildts&S\u00f6derstr\u00f6ms 2012. 366 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u2018Taidan olla pahasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, kun vasta nyt tartun t\u00e4h\u00e4n teokseen. Yleens\u00e4 Finlandia-palkitut tulee luettua aiemmin. En ole ennen lukenut Lundbergilta mit\u00e4\u00e4n, joten minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n kuvaa h\u00e4nen tyylist\u00e4\u00e4n tai kerronnastaan entuudestaan. Siksi olikin mielenkiintoista tarttua aivan sokkona tekstiin. En … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":11,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[41,53,98,208],"class_list":["post-778","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-finlandia","tag-historia","tag-kilpailut","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/778","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=778"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/778\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":790,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/778\/revisions\/790"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=778"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=778"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=778"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}