{"id":87,"date":"2010-09-09T21:32:46","date_gmt":"2010-09-09T19:32:46","guid":{"rendered":"http:\/\/tuomo123.blogit.fi\/?p=87"},"modified":"2013-04-23T06:28:28","modified_gmt":"2013-04-23T04:28:28","slug":"viattomuuden-museo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/?p=87","title":{"rendered":"Viattomuuden museo"},"content":{"rendered":"

\"Viattomuuden<\/a>’Taas on tartuttu tiiliskiveen ja taas on mietitty sen tarkoitusta, liek\u00f6 sit\u00e4. Pamuk on suosikkikirjailijani ja h\u00e4nen teoksensa on aina kiehtonut mielt\u00e4ni, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tee siit\u00e4 poikkeusta. Kirja pursuaa kaikkea ja sen kieli Tuula Kojon suomentamana on jotain … Niin se on jotain sellaista, jota ei voi kuvata, se pit\u00e4\u00e4 itse kokea \u00a0\u2013 mutta kannattaa varata reilusti aikaa ja viitseli\u00e4isyytt\u00e4.’<\/em><\/span><\/p>\n

Orhan Pamuk saa teht\u00e4v\u00e4n: kirjoittaa Kemal beyn el\u00e4m\u00e4kerran ja h\u00e4nen suuren rakkautensa F\u00fcsuniin, siis rakkaustarinan. Kemal on varakkaan perheen kolmekymppinen mies Istanbulissa ja menossa kihloihin kauniin ja kaikin tavoin rakastetun Sibelin kanssa, kun h\u00e4n kohtaa pieness\u00e4 asustekaupassa kaukaisen sukulaisensa 18-vuotiaan F\u00fcsunin ja rakastuu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Kaksi ja puoli kuukautta h\u00e4n tapaa tytt\u00f6\u00e4 salaa muilta \u00e4itins\u00e4 omistamassa huoneistossa, Armossa. Kun kihlajaiset Sibelin kanssa on vietetty, F\u00fcsun katoaa. Kemal etsii h\u00e4net k\u00e4siins\u00e4 ja huomaa tyt\u00f6n menneen naimisiin Feridunin kanssa, joka ty\u00f6skentelee filmialalla. Nyt alkaa Kemalin uuvutusty\u00f6: h\u00e4n k\u00e4y F\u00fcsunin vanhempien luona, jossa nuori pari asuu, useita kertoja viikossa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja katsomassa televisiota, saadakseen n\u00e4hd\u00e4 F\u00fcsunin. H\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se tyt\u00f6st\u00e4 irti, vaan alkaa ker\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen muistojaan. Kemal ottaa aina k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n jonkin pienen esineen mukaansa ja tallentaa sen Armoon. H\u00e4n alkaa tukea Feridunia elokuvan teossa ja heill\u00e4 el\u00e4\u00e4 haave, ett\u00e4 Feridunin ohjaamassa taide-elokuvassa F\u00fcsun n\u00e4yttelisi p\u00e4\u00e4osaa ja h\u00e4nest\u00e4 tulisi n\u00e4in kuukuisa filmit\u00e4hti. Aikaa kuluu kahdeksan vuotta, jonka aikana Kemalin kihlaus purkeaa ja Sibel j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net. Kemal ei kuitenkaan j\u00e4t\u00e4 F\u00fcsunia. Lopulta Feridunin ja F\u00fcsunin avioliitto purkautuu ja nyt Kemal voisi saada haaveensa toteutumaan. Onni ei sit\u00e4 kuitenkaan suo, sill\u00e4 kihlajaismatkalla sattuu onnettomuus. Seuraavat vuosikymmenet Kemal el\u00e4\u00e4 muutamasta onnenhetkest\u00e4 ja ker\u00e4\u00e4mist\u00e4\u00e4n tavaroista. H\u00e4n kiert\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri maailmaa tutustumassa erilaisiin museoihin ja perustaa lopulta F\u00fcsunin kotitaloon Viattomuuden museon, jossa on kaikki se, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on muistoa F\u00fcsunista ja omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kanssa.<\/p>\n

Tarina on surullinen ja haikea ja pitk\u00e4, mutta se on Pamukin muiden kirjojen tapaan t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, t\u00e4ynn\u00e4 pieni\u00e4 yksityiskohtia, tavaroita, ihmisi\u00e4, sattumuksia, puheita ja juoruja. Kirjan sivuilta kuohuu 70-luvun el\u00e4m\u00e4 Istanbulissa ja sielt\u00e4 l\u00f6ytyy se ihmisten valtava tarve p\u00e4\u00e4st\u00e4 samalle tasolle eurooppalaisten kanssa, omaksua heid\u00e4n tapansa, el\u00e4\u00e4 kuin eurooppalaiset. Sielt\u00e4 pursuaa se tapojen erilaisuus, naisen siveys ja miehen kunnia, esiaviolliset suhteet, tapaamiset, seurustelun vaikeus, avioliittojen j\u00e4rjestelyt. Koko kirja on kuin Istanbulin matkaopas historiasta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, vanhasta Turkista nykyiseen. Pamuk kertoo tarinan niin intensiivisesti, ett\u00e4 vaikka se on naivi ja Kemal auttamaton h\u00f6lm\u00f6, niin se ei haittaa, kun tarina vie ja sen imu saa k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n aina uuden sivun ja niit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Pamuk kirjoittaa tarinaa esineiden kautta, pienten huomioiden kautta ja keskustelunp\u00e4tkien kautta. Aikaa vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 kuvattaessa aterioita televison \u00e4\u00e4ress\u00e4, katseita, jotka luodaan salaa, k\u00e4den sipaisuja, jotka luovat s\u00e4hk\u00f6\u00e4 ilmaan.<\/p>\n

Jossakin vaiheessa minusta kirja alkoi toistaa itse\u00e4\u00e4n ja olin heitt\u00e4\u00e4 sen jo k\u00e4dest\u00e4ni, mutta kai se ihmisen luontainen uteliaisuus sai tarttumaan siihen uudelleen ja niin luin sen l\u00e4pi, vaikka aikaa kuluikin ja senkin ajan olisi voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 johonkin t\u00e4hdellisemp\u00e4\u00e4n. Nyt en kadu, sill\u00e4 kirjasta j\u00e4i mukava maku suuhun. F\u00fcsunin ja Kemalin tarina ei olisi ollut kirjoitettavissa, jos siin\u00e4 olisi ollut onnellinen loppu tai kuka sanoo ettei siin\u00e4 ollut onnellinen loppu. Joka tapauksessa se tragedia, johon lyhyt onni p\u00e4\u00e4ttyy, ei ole kirjan loppu eik\u00e4 Kemalin loppu, vaikka niin voisi kuvitella. Kirja puhkeaa ik\u00e4\u00e4n kuin uuteen vauhtiin onnettomuuden j\u00e4lkeen ja ne sen j\u00e4lkeiset muutamat vuosikymmenet Kemal el\u00e4\u00e4 vain ja ainoastaan sille tosiasialle, ett\u00e4 h\u00e4n on kerran saanut rakastaa sellaista tytt\u00f6\u00e4 kuin F\u00fcsun oli. H\u00e4n uhraa sille asialle koko lopun el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja kokoaan kaiken, tupakantumppeja my\u00f6ten, museoonsa.<\/p>\n

Taas Pamuk yll\u00e4tti ja taas se yll\u00e4tys oli miellytt\u00e4v\u00e4. Nimeni on punainen oli vauhdikas ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 kuin salapoliisiromaani, Lumi poliittinen ja sen kautta kantaaottava, Valkoinen linna oli oikeastaan samantyyppinen kuin t\u00e4m\u00e4, se oli kuin historiallinen matka Istanbuliin. N\u00e4iden lukemisen j\u00e4lkeen voi onnitella ruotsalaisia, Nobel meni oikeaan osoitteeseen vuonna 2006.<\/p>\n

Orhan Pamuk: Viattomuuden museo (Masumiyet m\u00fczesi). Suom. Tuula Kojo. Tammi.
\n709 s.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

’Taas on tartuttu tiiliskiveen ja taas on mietitty sen tarkoitusta, liek\u00f6 sit\u00e4. Pamuk on suosikkikirjailijani ja h\u00e4nen teoksensa on aina kiehtonut mielt\u00e4ni, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tee siit\u00e4 poikkeusta. Kirja pursuaa kaikkea ja sen kieli Tuula Kojon suomentamana on jotain … Niin … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"iawp_total_views":3,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[91,101,208],"class_list":["post-87","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirja-arvioinnit","tag-keltainen-kirjasto","tag-kirjallisuus","tag-proosa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/87","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=87"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/87\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":89,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/87\/revisions\/89"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=87"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=87"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/luopioistenkasvisto.fi\/blogi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=87"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}