’Tänä keväänä on täällä Etelä-Hämeessä saatu nauttia uskomattoman kauniista säistä jo pitkään ja niin säätietojen mukaan varmaan koko maassa. Auringon paiste tunkee joka paikkaan ja aurinkolasinsa hukanneella on lieviä vaikeuksia tulla toimeen avaralla järvenselällä.

Kävin eilen hiihtämässä Kukkialla kiertäen saaren toisensa jälkeen ja penkoen kallionkyljet mahdollisten uusien sammalien ja jäkälien toivossa. Tokihan lajeja löytyikin, mutta päähuomion vei kuitenkin kaunis sää. Kaupungissa ei pääse nauttimaan näin uskomattomasta puhtaudesta ja runsaan valon määrästä. 

Yläpuolinen kuva on yksi etsintäpaikoistani. Kapeasta kolosta poimin pari kivisammalta (Grimmia sp.) ja harvinaisen nuppihuopasammalen (Aulacomnium androgynum). Jyrkänteen päällä suikersi muutama viimevuotinen silmälläpidettävän kalliokohokin (Silene rupestris) verso. Tervakukan (Lychnis viscaria) lehtiruusukkeita näytti myös talvehtineen kalliohyllyillä. Jäkälistä komeimmat kasvustot muodosti kallion kylkeen NT-laji kuhmujäkälä (Lasallia pustulata), jonka jopa kaksikymmensenttiset repaleiset sekovarret täplittivät somasti kivipintaa. 

Komeinta nähtävää olivat kuitenkin kylmän yön jäljiltä koivunoksiin kerääntyneet jääkiteet. Ne kimaltelivat auringonpaisteessa timanttien tapaan. Niitä olisin kuvannut loputtomiin, jos vain olisin osannut. Taustan vaaleus ja kiteen kirkkaus eivät luoneet riittävää kontrastia kuin sattumalta. Yrittänyttä ei laiteta, kuvan sain ja muiston siitä kirkkaudesta, joka retkellä vallitsi.

Kaiken tämän hienouden jälkeen oli majesteettista kuunnella Matteus-passiota ja antaa raukeuden hiipiä jäseniin.’

KIRKASTA JA RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!