Lintu pieni

lintu pieni’Vaimo antoi tämän Tanja Pohjolan kirjan välipalaksi, kun hänen mielestään aina luen niin suuria ja raskaita kirjoja. Oliko tästä sitten siihen? Kirja vei mennessään ensi lehdeltä ja tiivistyi vain loppua kohti. Vaikka se ei ole mikään Keltaisen kirjaston tiiliskiviromaani eikä ehkä suurta maailmankirjallisuuttakaan, niin sen teksti ja kerronta piti ilahduttavasti kiinni. Näin siitä tuli muutakin kuin välipala. Varmaankin kirja on enemmän tarkoitettu naisten luettavaksi, mutta ainakaan itse en ole koskaan pitänyt siitä väliä, vaikka en Jane Austeneita olekaan lukenut. Tässä muutama hajanainen kommentti syksyn esikoisesta.’

Tänä vuonna on ilmestynyt useita varteenotettavia esikoiskirjoja, tässä yksi. Lintu pieni on historiallinen mutta myös psykologinen pohdinta sodanjälkeisestä elämästä. Kirjassa liikutaan vuorotellen vuoden 1944 Viipurissa, jolloin päähenkilö Dora on kahdentoista ja 1950-luvun alun Helsingissä, jolloin Dorotea on vasta-avioitunut nuori nainen. Kirjan prologi sitoo lukijan jännitteeseen, lapsiin ja väkivaltaan.

Hermonsa menettänyt äiti pitää tyttäriään vankeina vinttihuoneessa tavatessaan arvovierasta, josta toivoo itselleen uutta puolisoa sodassa menneen tilalle. Dora ja Mari näkevät nälkää, kärsivät hoidon puutteesta ja pelkäävät. Jo kirjan alusta voi päätellä, mitä Marille tapahtuu, vaikka tragedia kuvataan vasta kirjan lopussa. Sisko Dora kärsii tapahtuneesta syyllisyyttä, jota eivät juorut ja huhut yhtään paranna. Niinpä hän päädyttyään sodan jälkeen Helsinkiin, sulkee menneen elämänsä kuoreen ja alkaa elää helsinkiläisenä. Avioiduttuaan nuoren muusikon Oton kanssa hän luulee pääsevänsä turvaan, mutta menneisyyden haamut nousevat esiin ensin Oton äidin vanhan ystävän Vienon ja tämän sairaan tyttärentyttären Lahjan kautta ja sitten Esterin, joka sodanaikaan toimi Doran äidin apulaisena Viipurissa. Menneisyys ei jätä rauhaan, vaan repii haavat auki ja johtaa ahdistukseen, pelkoihin ja sekavuuteen.

Kertomuksen yhtenä keskeisenä lankana kulkee Doran Marille kertoma satu miehestä, joka muuttuu linnuksi ja saa siten vapautensa. Kirjan nimi kuvaa joko pienen lapsen haurautta ja vapaudenkaipuuta tai kerrottua fantasiaa. Dora on vanki konkreettisesti Viipurissa ja psykologisesti Helsingissä. Oton tuomat häkkilinnut symbolisoivat hänen vankeuttaan ja vapaudenkaipuutaan.

Sodasta lienee vielä kertomatta monta tarinaa. Vuosittain niitä putkahtaa esiin ja estää meitä unohtamasta sodan pahuutta ja sen tuomaa ahdistusta. Tässä kirjassa kirjailija on ihailtavalla tavalla saanut aikakauden elämään pienin huomioin. Hajut, esineet, tapahtumat siirtävät lukijan sodan aikaan ja lukiessa tuntee painuvansa siihen ja elävänsä yhdessä pienten tyttöjen pelon kanssa. Sille ei voi mitään, että vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen tässä ajassa ja hyvinvoinnissa monet tapahtumat tuntuvat käsittämättömiltä. Kuinka äiti voi kohdella tyttäriään noin, kuinka Ester ei noussut puolustamaan tyttöjä, kuinka lyötiin leimoja ja syyllistettiin.

Eikä 50-luvun Helsinki ollut sodanaikaa parempi. Elettiin lamaa eikä ruokaa silloinkaan ollut riittävästi, pelot seurasivat niin maailmanpolitiikan kuin kansallisten tapahtumienkin kautta. Dorotea yritti saavuttaa tasapainon, mutta kun hän ei saanut mieleen kertynyttä pahaa pois itsestään, kukaan ei osannut auttaa, jokaisella oli omat huolensa ja traumansa. Karjalainen Vieno yritti, mutta kun Dorotea ei tunnustautunut edes viipurilaiseksi, niin vuorovaikutusta ei syntynyt. Dorotea näki Lahjassa pikkusiskonsa Marin ja ajatteli Vienoa äitinään, jolloin muistot puhkesivat, viha ja pelko nousivat. Dorotea sairastui.

Tietenkin lukiessa kertomusta tänä päivänä miettii, miten asioihin olisi voinut puuttua tai pitänyt puuttua. Oton yritykset olivat kaikki vääriä, ainakin Dorotea mielestä, vaikka mies yritti parhaansa. Lopun absurdi tapahtumien vyöry meni mielestäni jopa yli liikkuessaan toden ja tarinan välisessä maastossa. Siihen olisin kaivannut selkeyttä.

Lukemisen arvoinen teos kuitenkin, hyvinkin.

Pohjola, Tanja: Lintu pieni. Atena, 2014. 285 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.