Revontulihälytin (aurorasnow@posti.fmi.fi) viestitti hyvää mahdollisuutta nähdä valoja täällä etelässäkin. En tiedä, mikä on sen asteikko, mutten ole ennen nähnyt viestissä yli 500 menevää indeksilukua. Tämä tapahtui tunti sitten. Niinpä kiipesin pikimmiten kameran kanssa lähimmälle pimeälle mäelle ja aloin tähystää pohjoiselle taivaalle. En ole koskaan kuvannut revontulia enkä siksi osannut heti asettaa kameraakaan oikeille säädöille, otsalamppukin jäi kotiin. Kuvat piti ottaa manuaalilla, mutta jokin ohjelma siellä oli sittenkin päällä. Lisäksi tämä iänikuinen kaupungin valosaaste aiheutti ongelmia niissä harvoissa otoksissa, jotka edes jotenkin valottuivat. Kyllä me saastutamme monella tavalla ympäristöämme. Toinen hankaluus oli puusto. Nyt etsiydyin paikalle, jossa maisemaa halkoo sähkölinja. Näin sain eliminoitua puuston peittävän vaikutuksen. Vasta työpöydän ääressä huomasin, etten ottanut huomioon pimeässä näkymättömiä sähkölankoja. Niin on vaikeaa tämä kuvaaminen, niin on vaikeaa! Tietenkään nämä etelän revontulet eivät vastaa millään tavalla pohjoisen värikästä ilotulitusta, mutta jos ei lähde katsomaan edes näitä vaatimattomia, ei näe ollenkaan. Kannattaa siis mennä. Niin, ja kohtahan tulee se komeetta!