Metsäjätti

metsäjatti

’Luettuani aikoinaan Miika Nousiaisen edelliset romaanit tartuin myös tähän suurella mielenkiinnolla. Hänen tapansa kertoa tarina on paitsi koukuttava niin myös opettavainen. Nyt liikutaan globalisaation maailmassa, hyvin ajankohtaisessa aihepiirissä rahan ja kunniattomuuden maailmassa, jossa saa valehdella mielin määrin, kunhan valehtelee hyvin. Edelliset kirjat herättivät ilmestyessään huomiota, samoin tämä. Kannattaa tutustua!’

Pari vuotta sitten ilmestynyt Metsäjätti kertoo jo useamman vuoden ajan pinnalla olleesta aiheesta, globalisaatiosta, tehtaiden sulkemisesta, työntekijöiden irtisanomisista. Tapahtumat keskittyvät viitteelliselle paikkakunnalle Törmälään Keski-Suomeen. Paikkakunnan henki ja elämä on 20-luvulla perustettu vaneritehdas. Patruuna aikoinaan piti siitä hyvää huolta niin fyysisistä rakennuksista kuin henkilökunnastakin, poika myi sen Metsäjätille ja prosessi alkoi.

Kirja etenee kahden nuoruudessa paikkakunnalla eläneen ystävyksen Pasi Kaupin ja Jouni Lahtisen vuoropuheluna. Pasi karisti koulun jälkeen paikkakunnan tomut ja lähti kauppakorkeaan opiskelemaan, Jouni jäi tehtaalle. Nyt Pasi palaa Metsäjätin yt-neuvottelujen puitteissa tuttuun ympäristöön. Hän joutuu tekemään likaisen työn konsernin edun puitteissa eikä siinä saa olla tunteita eikä sääliä. Jouni yrittää ymmärtää ja selvitä. Samalla he luotaavat mennyttä elämäänsä, lapsuutta, sen kolttosia, kärsimyksiä, alkoholismia ja hylkäämisiä, samalla ystävystyen uudelleen.

Kun irtisanomiset on toteutettu pyörähtää ratas seuraavaan asentoon ja Pasi huomaa tulleensa petetyksi, turhaan hän yritti, teki hyödytöntä työtä, piti törmäläläisten puolta. Ihminen on pieni ratas suurissa kokonaisuuksissa. Hän saa kuitenkin muuta mietittävää, kun vaimo Emilia synnyttää vammautuneen tytön. Elämän realiteetit muuttuvat ja Pasin kohdalla uusi voi alkaa.

Kirjasta tehty näytelmä sai ensi-iltansa hiljattain Kansallisteatterin Willensaunassa. Nousiaisen tekstit ovatkin kuin luodut näytelmän tai elokuvan pohjaksi. Vadelmavenepakolainen kuvaa pakolaisuutta Suomesta Ruotsiin ironisesti kärjistäen, Maaninkavaara ottaa kantaa pyhään urheiluun ja valmennukseen, tässä pohditaan pienen ihmisen asemaa suurissa ympyröissä. Kirjailija onkin sanonut tätä kirjaa todelliseksi esikoisteoksekseen, koska se kuvaa hänen omaa elämäänsä. Törmälän kaltaisia tehdaspaikkakuntia on maassamme useita. Ne ovat saaneet kohdata saman, mitä kirjassa kuvataan, sananmukaisesti, on Kemijärvi, Heinola, Anjalankoski jne. Tehtaita suljetaan, työntekijöitä jätetään heitteille pelko mukanaan tai eläkkeelle ennen aikojaan. Suuremmat ostavat pois pienempiään kilpailun vuoksi. Hyvin toimiva voitollinen vaneritehdas ajetaan alas, kun markkinat eivät vedä, ainoana tavoitteena yhteisön mahdottomalta tuntuva uudistuminen ja osakkeenomistajien voitot. Eivät konsultit tiedä eikä kauas karannut tehtaanjohto tunne paikkakunnan oloja ja historiaa. Tunteelle ei ole sijaa.

Loistavasti Nousiainen kuvaa tätä prosessia ja mukavasti mukana kulkee pehmikkeenä ystävysten elämä kaikessa traagisuudessaan. Pasin havahtuminen elämän tosiasioiden edessä luo uutta ainakin häneen itseensä. Onko tämä kaikki tämän arvoista? Jouni on saanut kuulla koko ikänsä vähättelyä ja haukkumista, siksi sieltä on vaikea nousta, mutta ehkä irtisanominen on uuden alku hänellekin, mielekkäämmän elämän alku, jonka luo kirjoittaminen, jota kukaan ei aikaisemmin osannut arvostaa, ei edes hän itse.

Nousiainen, Miika: Metsäjätti. Otava, 2011. 286 s.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.