’Juuri muutama päivitys sitten valittelin, ettei maastossa enää näe puiden outoja kasvumuotoja samalla tavalla kuin ennen, tapionpöytääkään en ollut nähnyt kuin lapsena. Niinpä ylläolevan kuvan kuusimuodon löytyminen oli iloinen yllätys. Tapionpöytä kasvoi kuivan kallion reunassa ja oli ilmeisesti kasvanut jo jonkin aikaa, koska sen varsi oli melkoisen paksu. Kasvu ylöspäin oli vain jäänyt tulematta ja niinpä puu oli jäänyt pöytämäiseksi laakeaksi lätyksi.

Kansanuskomusten mukaan tällainen puu oli metsänjumala Tapion ruokailupaikka. Se säilytettiin siihen tarkoitukseen. Saatettiinpa heittää kiitoksena marjaretken onnistumisesta muutama mustikkakin pöydälle jumalan mutusteltavaksi. Mitäpä ennen vanhaan tuollaisella puupahaisella olisi tehty? Eihän siitä olisi edes polttopuuksi, saatika muuksi tarvekaluksi. Kasvakoon siis rauhassa metsän kätköissä Tapiolan holvistossa. 

Tapionpöytä eli pöytäkuusi (Picea abies f. tabulaeformis) on tavallisen metsäkuusen muoto, joka on syntynyt todennäköisesti mutaation seurauksena. Kuusen kärkisilmu on joko kykenemätön jatkamaan kasvua tai vioittunut jo varhaisessa vaiheessa. Tällöin oksat jatkavat kasvuaan, vaikka latva ei kasvakaan ja muodostavat pöytämäisen laakean kasvuston. Jostain syystä mikään oksa ei ota uuden latvan virkaa, niin kuin usein näkee tapahtuvan, jos isomman kuusen latva katkeaa. Tällöin varteen tulee yleensä mutka, joka loivenee puun kasvaessa. Nuorena olen nähnyt myös kuusen, jonka oksat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, kuka latvan virkaa alkaisi hoitaa ja niin kuusessa oli kahdeksan latvaa. Jostain sattuman oikusta näistäkin keskimmäinen katkesi, ja taas oksat kilpailivat uuden latvan virasta. Tällainen kynttiläkuusi, jossa oli siis kaksi kertaa kahdeksan latvaa, kasvoi jättisuureksi puuksi kotini lähellä ja oli aikoinaan nähtävyys paikkakunnalla. Nykyään se on myrskyssä kaatunut ja tuhoutunut.’