Taikalaatikko

Taikalaatikko

Kun kerran tätä blogia olen alkanut pitää ja haalia tänne myös kirjallisuutta, niin voinhan arvioida täällä myös suosikkikirjojani, uusia ja vanhoja. Teen näille oman kategorian ja kartutan sitä aina kun löydän mielenkiintoisen opuksen. Olen tehnyt vuosien saatossa satoja arviomerkintöjä kortistoon lukemistani kirjoista, joten sieltäkin voin noukkia muutamia helmiä. Aloitan uutuudella, tämän syksyn hienolla löydöllä ja nautinnolla. Toivottavasti joku muukin löytää tämän kirjan ja pitää siitä minun laillani.

Taikalaatikko on Günter Grassin Sipulia kuoriessa-teoksen jatko-osa ja kertoo kirjailijan elämästä 50-luvulta eteenpäin. Kerronta kulkee kirjailijan lasten kautta. He kertovat vuoropuheluissa lapsuudestaan, sen ajan ajatuksistaan ja haaveistaan sekä isänsä toilailuista. Taikalaatikko-teoksen kautta eläväksi tulee Saksan historian lisäksi myös kirjailijan perheet. Hänellä on sekä omia, että useamman avioliiton kautta tulleita lapsia yhteensä kahdeksan. Jokainen lapsi saa kirjassa oman puheenvuoronsa kertoakseen omat muistonsa. Yhteisenä tekijänä kerronnalle on Marie-muori, isän ystävä ja suojatti, joka ottaa kuvia aina sen mukaan, mitä Grass käskee tai mistä hän kulloinkin kirjoittaa. Marie kuvaa Hasselbladilla, Leicalla ja erityisesti Agfa Boxilla, joka on lasten mielestä erityinen taikalaatikko. Isä kirjoittaa Kampelaa, Rottarouvaa, Ravunkäyntiä jne. niiden kuvien innoittamana, jotka Marie ottaa. ”Näppää kuva, Mariechen”, hän sanoo ja nainen tekee työtä kuin käskystä. Hans, Marien puoliso ja sotakuvaaja, kuolee varhain, mutta Marie rakastaa miestään elämänsä loppuun asti. Taloudellisesti hän on kuitenkin riippuvainen kirjailijan tuesta ja samalla hän hoitaa ja rakastaa tämän lapsia. Marie on kuin kaikkien yhteinen äiti. Hän kuvaa heitä Agfalla monelta suunnalta ja pimiöstä syntyy sitten aina hyvin erikoisia kuvia, jotka saattavat kertoa yhtä hyvin menneisyydestä kuin tulevaisuudestakin, tai haaveista ja peloista. Samalla ne auttavat kirjailijan teosten kerrontaa. Lapset ihmettelevät kuvia ja ymmärtävät niistä omat juttunsa kukin tavallaan. Aikuisina he sitten kokoontuvat vuoroon jokaisen luokse kertoakseen oman tarinansa toisilleen, mutta myös isän pyynnöstä nauhalle. Taikalaatikko on syntynyt sitten näiden nauhojen pohjalta tarinana tarinoista ja Günter Grassin elämästä. Hän on omistanut kirjan valokuvaaja Marie Ramalle, inspiroijalleen.

Kirja on upea. Teoksen kerronta vaikuttaa hyvin todentuntuiselta, dokumentaariselta. En ole ennen lukenut tällaista minä-kerronnallista elämäkertaa, jossa puheenvuoroja jaellaan sekaisin ja erikseen. Kirjan juoni etenee kronologisesti kuin seikkailutarina ja kokonaisuus muodostuu, vasta kun kirjan on lukenut loppuun. Tästä Grassin teoksesta puuttuu se massiivisuus, joka on usein painolastina hänen suurissa teoksissaan, mutta tuttu salaperäisyys ja symbolisuus on edelleen jäljellä. Grass katsoo maailmaa, lapsiaan ja itseään humoristisesti, kriittisesti, mutta myös lempeästi. Lapset eivät erotu kovin tarkkaan toisistaan, mutta se ei haittaa, koska kokonaisuus nousee muutenkin hyvin esiin. Kirja etenee vuoropuheluna ja sen kerronta ei katkea missään kohdin. Kirjailija itse aloittaa jokaisen luvun kertomalla taustan ja lopettaa sen samoilla teemoilla. Väliosa onkin sitten lasten omaa pohdintaa, hyvinkin sattuvaa ja kriittistä. Ihmekameran mysteeri ei avaudu koko aikana. Sillä otetaan kummallisia kuvia, jotka kaikki sitten katoavat ja ennen kuolemaansa Marie polttaa myös kaikki negatiivit. Eräs lapsista työskentelee jonkin aikaa Marien kanssa, muttei hänkään huomaa kuvissa mitään trikkiä.

Olen lukenut useita Günter Grassin kirjoja. Vaikka en niiden kaikkien juota enää muistakaan, niin tässä teoksessa ne tulivat kuin uudelleen esiin. Taikalaatikko on nimensä veroinen ja syventää kirjailijan muiden teosten kerrontaa.

Suomentaja Oili Suominen on tehnyt jälleen kerran hienoa työtä. Hän on suomentanut kaikki (14) Grassin teokset ja saanut niistä omat huomionosoituksensa.

Suosittelen!

Günter Grass: Taikalaatikko (Die Box – Dunkelkammergeschicten). Suom. Oili Suominen. Tammi 2009 (2008). 221 s.

1 thought on “Taikalaatikko

  1. Kiitos Tuomo. Oli niin houkutteleva kuvaus, että tein heti varauksen kirjasta. Sait myös uuden seuraajan blogillesi! Kiitos viimeisestä. Lisää juttuja odottaen Susanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.