1: pihatähtimö

pihatähtimö’Ajattelin aloittaa Viikon kasvi-sarjan. Saa sitten nähdä, kuinka kauan ehdin tai jaksan sitä jatkaa. Näin talvella se on ajan vuoksi helppoa, mutta kasvien valinnan vuoksi vaikeaa, kesällä toisinpäin. Jo edellisessä kirjoituksessa oli esillä tammikuun kukkivia kasveja. Otin ensimmäisen viikon kasviksi sieltä pihatähtimön eli kansanomaisesti vesiheinän.’

Pihatähtimöllä (Stellaria media) on monia kansanomaisia nimityksiä, kuten vesiheinä, arho, muro, mallasruoho, vesimaltta tai maltta riippuen siitä millä suunnalla maata liikutaan. Arho nimitys on myöhemmin annettu toiselle hyvin paljon pihatahtimöä muistuttavalle yleiselle lajille, lehtoarholle (Moehringia trinervia). Ne erottaa toisistaan lehden suonituksesta, lehtoarhon lehdessä on tieteellisen nimen mukaan kolme suonta. Myös muita arhoja tavataan harvinaisena maassamme, kuten merenrantojen suola-arho, ketojen mäkiarho ja muutama Lapin tuntureiden arho-laji. Maltta ja mallasruoho liittyvät oluen panoon, vaikka tällä kasvilla ei lienekään humalan kaltaisia aromiaineita. Muiden alkuperää en tiedä.

Tähtimöt (n. 100 lajia) kuuluvat kohokkikasveihin ja ovat joko yksi- tai monivuotisia. Niitä voi löytää lähes kaikkialta maapallolta. Pihatähtimö on kosmopoliitti eli löydettävissä rikkakasvina kaikista maanosista. Suomesta voi löytää kymmenkunta tähtimölajia, joista monet ovat hyvinkin yleisiä (heinä-, metsä-, lehto-, piha-, luhta– ja pohjoisessa pohjantähtimö).

Nimensä suku on saanut kasvin valkoisesta tähtimäisestä kukasta. Vaikka se on pieni, niin kasvi kukkii yleensä pitkään ja runsaasti niin, että koko kasvusto ikään kuin tuikkii valkoisia tähtiä. Kukka muodostuu viidestä hyvin syvään haljenneesta terälehdestä, niin että kukassa tuntuu olevan terälehtiä kymmenen kappaletta. Lehdet ovat vastakkaiset ja suikeat, usein hyvin syvän vihreät ja kylmyyttä kestävät. Näin myös pihatähtimöllä, mitä osoittaa jo sekin, että se on vihreä vielä tammikuussakin.

Nimensä mukaan pihatähtimön voi löytää pihoilta, mutta se kasvaa myös puutarhoissa, pientareilla, metsissäkin, jopa rannoilla. Perinteisesti se on mielletty rikkaruohoksi ja sellaisena se onkin aika sitkeä. Kun nyhdät kasvin pois porkkanapenkistä, nousee se pian uudelleen, koska aina siitä jää jotain juurentynkää kasvamaan. Siementä se myös tekee runsaasti, kuten kaikki yksivuotiset kasvit. Alkuperäisenä kasvina se kasvaa meillä vain merenrannoilla ja aivan pohjoisimmassa Lapissa, muualla se on tulokas.

Koska vesiheinä nousee usein aikaisin keväällä maasta, jopa talvella, on sitä menneinä aikoina pidetty myös salaattikasvina ja sen versoja on syöty yhdessä muiden varhaisten rehevien kasvien kuten voikukan kanssa. Nykyään ravintokäyttö on jäänyt ja kasvi on lähinnä kiusallinen rikkaruoho.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.