’Luonnonkukkien päivän kävely Luopioisissa onnistui ainakin säiden suhteen erinomaisesti. Saimme saapastella lenkin Kyläjärven ympäri aurinkoisessa säässä. Alkukesän sateet olivat tehneet osan reitistä vetiseksi, mikä hieman vaikeutti kulkemista. Luulenpa kuitenkin, ettei kukaan 25 osanottajasta kovin sotkenut kenkiään tai vaatteitaan.

Reittimme kulki ensin maantietä pitkin ja sitten pellonreunoja pitkin metsäautotielle, jota pitkin palailimme lähtöpaikkaan. Matkalla seurasimme harmaapäätikan varoittelua pesäpaikoillaan, katselimme palokärjen lentonäytöksiä ja opettelimme tuntemaan lehtokasveja. Ainakin seuraavat Hämeessä tyypilliset lehtokasvit löydettiin: näsiä, lehtokuusama, taikinanmarja, lehto-orvokki, imikkä, sinivuokko, sudenmarja, kevätlinnunherne, mustakonnanmarja, metsävirna, mäkilehtoluste ja nuokkuhelmikkä. Päivän nimikkokasvia valkolehdokkia etsittiin myös, mutta tällä kertaa se jäi runsaan kasvillisuuden kätköihin eikä tuoksukaan paljastanut sen olinpaikkaa.

Pääkohde kävelyllä oli kaunis Kuparikallion ketomainen rinne. Täältä löysimme jo harvinaiseksi käyneen ahokissankäpälän ja keltatalvikin, harjusormisaran ja hietaorvokin kaljun muodon. Kallio on kivilajiltaan gabroa ja siksi sen sammal- ja jäkälälajisto on paikkakunnalle ainutlaatuista. Niitäkin ihailimme, vaikka ne eivät varsinaisia kukkia olekaan.

Loppumatkan pellonpientareelta katselimme luhtaniityn lajistoa ja sulkeutuvan eliöyhteisön valtalajeja: nokkonen, maitohorsma, mesiangervo, juolavehnä, ruokohelpi ja vadelma. Pienemmät kasvit olivat hukkua näiden suurten ja tilaa vaativien alle. Retken lopuksi kokoonnuimme kylän kotakahvioon nauttimaan kahvihetkestä kauniin Kukkia-järven rantaan. Kiitos kaikille mukanaolleille mukavasta retkiseurasta ja kukkahetkestä. Ensi vuonna uudelleen!’