Eric-Emmanuel Schmitt on hyvin suosittu ranskalainen kirjailija maailmalla. Hän kuuluu ainoana ranskankielisenä viidentoista luetuimman kirjailjan joukkoon. Hänen kirjojaan on käännetty kymmenille kielille ja hänen näytelmänsä ovat maailmankuuluja. Suomessa hän kuitenkin taitaa olla melko tuntematon. Olen lukenut häneltä kolme kirjaa: Herra Ibrahim ja koraanin kukkaset, Pilatuksen evankeliumi ja Noona lapsi. Kaikki ovat mestariteoksia. Kuinka voikin niin pieneen tilaan saada mukaan niin paljon viisautta. Kirjat nimittäin eivät ole paksuja, ne lukee yhdessä illassa, mutta niistä jää paljon mietittävää useaksi päiväksi.’
Nooan lapsi on kertomus toisen maailmansodan ajalta. Joseph joutuu juutalaisvainoissa eroon vanhemmistaan Belgiassa. Vanhemmat painuvat maan alle ja katolinen pappi Isä Pons ottaa pojan hoteisiinsa. Marcelle-neiti luo Josephille uuden henkilöllisyyden ja uudet paperit. Sen jälkeen Jopseph muuttaa Keltaiseen taloon kymmenien muiden vastaavassa asemassa olevan lapsen luo. Hän saa tukihenkilöksi itseään vanhemman ja kaksi kertaa kookkaamman Rudyn, josta tulee hänen elinikäinen ystävänsä. Yhdessä he tutkivat Keltaisen talon ja sen ympäristön sekä Isä Ponsin salaisuuden. Joseph ratkaisee sen ja pääsee pitkän harkinnan jälkeen papin opetukseen. Isä Pons on rakentanut metsäkappelin gryptaan synagogan, jossa hän alkaa opettaa pojalle hepreaa ja opetella samalla itse juutalaisuutta. Hän haluaa kerätä tuhoutuvan kansan muistoja kokoelmaksi, kuin Nooa, joka keräsi aikoinaan elämän arkkiinsa. Koko ajan yhteisön uhkana on natsiarmeija, joka etsii piiloutuneita juutalaisia. Lopulta myös Keltaisen talon asukkaat paljastuvat. Sota on kuitenkin samaan aikaan kylältä loppunut ja lapset pelastuvat. Kukin alkaa etsiä vanhempiaan, näin Josephkin.
Isä Ponsin uhrautuva työ pelasti Belgiassa kolmattasataa juutalaista lasta ja myöhemmin hän sai oman muistolehdon Israeliin. Joseph ja Isä Pons pysyivät ystävinä papin kuolemaan saakka.
Pieni kirjanen suuresta aiheesta. Tarinan pohjana on tositapahtumiin perustuva kertomus Isä Andrésta, joka toimi tarinan papin tavoin. Kirjan alkupuoli on perinteistä kerrontaa juutalaisvainoista, täpäriä pelastumisia ja uhrautuvaa avustustoimintaa. Puolivälin jälkeen kirjan henki vähitellen muuttuu syvällisemmäksi. Schmittin kirjojen teemoihin kuuluu tarkastella uskontojen eroja ja elämänarvoja. Herra Ibrahim ja koraanin kukkaset-kirjassa pohditaan juutalaisuutta ja islamia. Tässä ovat keskiössä kristinusko ja juutalaisuus. Joseph on herkkä vaikutteille ja on valmis kääntymään kristityksi ja katoliseksi, mutta Isä Pons ei anna siihen lupaa. Hän näkee, ettei hänen tehtävänsä ole käännyttää näitä pelastamiaan juutalaislapsia, hänen tehtävänsä on säilyttää. Humaani pappi opettaa mieluummin lasta omaan kulttuuriinsa kuin muuntaa hänen ajatusmaailmaansa vieraaseen kulttuuriin. Kun Joseph löytää vanhempansa, hän loukkaa näitä syvästi ilmoittamalla ryhtyvänsä kaloliseksi. Tällöin Isä Pons ottaa pojan vakavaan puhutteluun ja saa tämän olemaan kuuliainen vanhemmilleen. Kirjan herkkä kerronta antoi päätökselle pohjaa. Josephista tuli lopulta oman kansansa puolestapuhuja, mutta samalla myös humaani toisten ja toisenlaisten ymmärtäjä. Isä Pons kokosi kryptaansa kuin Nooa arkkiinsa jäämistöä, kokoelmaa, hyökyaallon tietä, Joseph oli yksi hänen pelstamistaan lapsista ja tultuaan aikuiseksi tämä toimi samoin.
Schmitt, Eric-Emmanuel: Nooan lapsi. Like 2005. 192 s.