’Kuva näyttää viattomalta keväiseltä kasvun alulta. Sellaistahan siinä onkin, kasvin sirkkataimia kertavanaan kostealla maalla. Ne ovat jo päässeet reippaaseen vauhtiin. Siementen itäessä sirkkalehdet pullistuvat ja varsinainen varren alku tunkeutuu niiden välistä kohti valoa. Kaikki siis hyvin – kasvu alkaa! Vai onko? 

Viereinen kuva kertoo samasta asiasta hieman lähempää. Nyt näkyvät yksityiskohdat tarkemmin. Kuvasta saattaa myös aavistaa, mistä kasvista on kyse. Tuollainen voimakas ja aggressiivinen kasvu on vain jättipalsamilla (Impatiens grandulifera), tulokaslajilla, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana levinnyt räjähdysmäisesti maamme lehtoihin ja rannoille. Tulokaslajeista annetut ohjeet vaativat sen poistamista luonnosta, vaan kuinka se tapahtuu? Jokainen sirkkataimi kasvattaa sormenvahvuisen varren ja sen päähän haarautuvan kukkakerroksen, jossa jokaisessa kukassa valmistuu kesän lopulla melkoisen joukko sienemiä. Nämä kasvi viskaa erikoisella mekanismilla ympäristöönsä, niin että ropina kuuluu. Sinkoutuneista siemenestä kasvaa seuraavana keväänä uusia sirkkataimia jne.

Kasvi on yksivuotinen eli hävittämällä nyt itäneet kasvustot, voisi kasvin saada kuriin, mutta kuinka se tapahtuu? Jokainen taimi pitäisi nyhtää ylös maasta. Jos yksikin jää, tulee siitä kymmeniä uusia taimia. Lisäksi maassa siemen elää vuosia siemenpankissa ja työntää aina uutta kasvustoa seuraavana keväänä poistettavaksi. Niittäminen ryteikköisillä rannoilla ei onnistu, liekinheittimellä saattaisi tulla tulosta, mutta silloin menee kaikki muukin.

Lupiinin kohdalla on kädet nostettu pystyyn. Se on tullut jäädäkseen. Sitä nyhdetään pois vain kaikkein arimmilta alueilta. Luulenpa, että jättipalsamin kohdalla päädytään samaan lopputulokseen. Kasvi on kaunis, kuten voit nettisivuiltani nähdä, mutta se estää pienempien alkuperäisten lajien menestymisen ja saattaa lopulta tuhota ne. Näin on joillakin kasvupaikoilla Luopioisissakin käynyt tesmayrtille ja lehtopalsamille. Kukahan tämänkin asian ratkaisisi? Itse nyhdin palsamia parina vuonna tuntikaupalla pois muutaman aarin alueelta, mutta ylimmästä kuvasta näkee lopputuloksen, turhauttavaa työtä.’