’Nyt on taas se aika vuodesta, kun löytää kaikkea pientä kivaa vastapuiduilta pelloilta. Tällöin tarkoitan sammalia. Meillä on melkoinen joukko pienen pieniä pioneerisammalia, jotka ovat löytäneet kasvupaikkansa viljapeltojen savipaakuilta. Kun nostaa maasta kokkareen katsottavakseen, ei heti huomaa siinä mitään, sitten vähitellen jotain vihreää rähmää ja kun tirkistää lupilla paakkua avautuu kokonainen armeija muutaman millin mittaisia sammalia. Nyt on otollinen aika lähteä niitä metsästämään. Mukaan tarvitaan jokin pussi ja hyvä luppi. Helppoa niiden määrittäminen ei ole, mutta ei kai se pääasia olekaan.

Tässä muutamia lajeja:

Lehtisammalia:
– savikkolapiosammal (Tortula truncata), hyvin yleinen
– savikkosiipisammal (Fissidens viridulus), yleinen
– kääpiösiipisammal (Fissidens, exilis), harvinainen
– ojasykerösammal (Weissia controversa), harvinainen, kuvassa yllä
– peltonukkasammal (Dicranella staphylina), harvinainen
– hopeahiirensammal (Bryum argenteum), hyvin yleinen
– rusohiirensammal (Bryum pallens), yleinen
– sinipunahiirensammal (Bryum violaceum), harvinainen
– rusovarstasammal (Pohlia melanodon), harvinainen

Maksasammalia:
– etelänresusammal (Fossombronia wondraczekii), harvinainen
– röyhelösammal (Blasia pusilla), yleinen
– ojahankasammal (Riccia glauca), yleinen
– ruusukehankasammal (Riccia sorocarpa), harvinainen

Sarvisammalia:
– sarvisammal (Anthoceros agrestis), harvinainen

Vaikka monen perään olen kirjoittanut harvinainen, niin viime vuosina nämä sammalet ovat tulleet yhä useammin vastaan juuri sänkipelloilta Etelä-Suomesta. Pohjoisesta ne todennäköisesti edelleen puuttuvat, mutta ilmastonmuutoksen seurauksena on syytä tarkkailla näitä sielläkin. Ainakin Keski-Suomesta on löydetty viime vuosina sellaisia sammalia, joita parikymmentä vuotta sitten ei tavattu kuin etelärannikolta. Siis silmät auki ja kumartelemaan. Sammalet on yllä linkitetty sivuilleni, joten sieltä voi nähdä, miltä nämä pienet näyttävät.’