’Usein tulee miettineeksi, kuinka laajalle joku meillä yleinen laji on maailmalla levinnyt. Kirjoista voi lukea, että lajia tavataan esim. Euroopasta tai Euraaisiasta, mutta tarkempi tieto puuttuu. Kun lähetin tämän vuoden havaintoja Kasvimuseolle, sain paluupostissa nettiosoitteen, josta pääsee vilkaisemaan maailmanlaajuisia karttoja lajien levinneisyydestä. Hain heti esiin sinivuokon kartan. Kaappasin sen tuohon otsikkokuvaksi. Eli siinä on sinivuokon levinneisyys maapallolla; aikalailla eurooppalainen laji se näyttää olevan. Joitakin pisteitä löytyy niin Amerikasta kuin Japanistakin. Ne sinivuokot lienevät kulkeutuneet sinne ihmisten mukana.
Kuinka luotettava tällainen kartta sitten on? Siihen on koottu vain ilmoitetut havainnot ja tietenkin vain niista maista, mistä tiedostoja on järjestelmään lähetetty. Esimerkiksi Itä-Eurooppa tuntuu suurelta osin puuttuvan. Sen näkee havaintopisteiden suorasta itärajasta. Myöskään kaikkien maiden kartoitus ei ole yhtä pitkällä kuin esimerkiksi meillä. Karttaa voi tsuumata tarkemmaksi +-painikkeella. Sinivuokon Suomen levinneisyys näkyy seuraavasta kuvasta.
Tästä kartasta huomaa heti, kuinka vuokko on keskittynyt eteläiseen osaan maatamme, mutta ei varmaankaan noin epätasaisesti. Miksi se esiintyisi tuollaisina ryppäinä? Kun karttaa edelleen lähentää esim. Pälkäneen kohdalle, huomaa, että siellä pisteet ovat aika säännöllisesti kunnan rajoja myöten. Seuraavassa kuvassa sinivuokon kasvualue Pälkäneen ja sen ympäristön kohdalta.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei sinivuokkoa kasvaisi Pälkäneen kunnanrajan ulkopuolellakin yhtä runsaana kuin sisäpuolella. Sitä ei vain ole sieltä kartoitettu eikä ilmoitettu rekisteriin. Niinpä näiden karttojen käyttö onkin vain suuntaa-antavaa, sikäli kuitenkin mielenkiintoista. Kävipä ilmi samasta Kasvimuseon palautteesta, että Pälkäne on Suomen toiseksi tarkimmin havainnoitu kunta kasvien osalta. Vain saaristokunta Parainen ohittaa sen havaintojen lukumäärässä.
Noihin karttoihin pääsee tutustumaan osoitteessa http://www.gbif.org. Aukeavan etusivun ylälaidassa on valikko Data, josta valitaan Explore species. Hankaluutena voi olla ainoastaan se, että hakusanan pitää olla lajin tieteellinen nimi. Samasta sivustosta löytyy toki muidenkin eliöiden levinneisyyksiä kuin vain kasvien, mutta ainakin itse huomasin siellä aikamoisia kummallisuuksia, juuri havaintojen epätasaisesta ilmoittamisesta johtuen. Katsopa vaikka suden levinneisyyttä, siis Canis lupus. Suomen osuus on kokolailla nolla, mutta Ranska lienee suden luvattu kotimaa nykyään. No, näihin juttuihin on aina käytettävä myös tervettä järkeä, mutta kaikesta huolimatta mielenkiintoisia retkia eliöiden levinneisyyskarttojen äärellä, eikä unohdeta sitä, että Suomen kasvien levinneisyydet löytyvät hienoimmin osoitteesta kasviatlas.’