’Toisen viikon kasvi on tervaleppä. Kun loppiaisena kiersin järvenrantaa, huomasin lepässä pitkät norkot, jotka olisivat saattaneet aueta millä hetkellä tahansa. Olemme kuitenkin vasta tammikuussa eikä talvi ole kunnolla vielä tullutkaan. Vaikka talitintti lauloikin jo ti-tyy:tä pihapuussa, ei ole uskottavaa, että tervaleppä ryhtyisi jo kukkimaan. Hedenorkkojen pituutta en ole mittaillut, joten en tiedä, millaisia niiden pitäisi tähän aikaan olla. Normaalisti lepän norkot ovat valmiina jo syksyllä seuraavaa kasvukautta varten. Tänä aamuna satoi loskaa ja katsoin norkkoja sillä silmällä, josko olisivat revenneet. Hieman oli pullistumista näkyvissä, mutta repeilyä ei ollenkaan. Tässäpä mukava seurantajuttu koiranulkoilutukselle.’
Tervaleppä (Alnus glutinosa) on yksi maamme harvoista luonnonvaraisista lehtipuista. Se kasvaa rannoilla, kosteikoissa, rehevillä soilla ja pellonreunoissa. Kookkaimmillaan tervaleppä saattaa kasva yli 20 m korkeaksi ja tyveltä jopa puoli metriä paksuksi. Sen kaarna on tumman ruskeaa ja rosoita. Lehdet ovat tahmeat, kiiltävät ja tylppäkärkiset. Näillä tuntomerkeillä sen sitten erottaakin harmaalepästä, jonka kanssa se kyllä helposti risteytyy. Risteymän tuntomerkit ovat kantalajien puolivälistä.
Lepän nimi tulee vanhasta vereen viittaavasta sanasta, joka on ollut käytössä itämerensuomalaisten keskuudessa. Lepän puuaines on punertavaa ja se tulee näkyviin ruhjeista tai tuoreista kannoista. Myös lepästä työstetyt puuesineet tai panelit ovat hieman punertavia. Leppä on ollut entisaikaan pyhä puu, joka on yhdistetty tuonpuoleiseen. Sen punaista väriä on liitetty milloin lemmenloitsuihin, milloin kuolemaan.
Puuainekseltaan tervaleppä on pehmeää ja siksi helposti työstettävää. Siitä on valmistettu puukenkiä ja muita käyttöesineitä. Nykyään tervaleppäpanelilla vuorataan saunoja ja pesutiloja. Myös saunanlauteet on tehty usein lämpökäsitellystä lepästä. Entisaikaan lepän urpuja, lehtiä ja kuorta käytettiin nahan tai kankaan värjäämiseen mutta myös teeaineena tai lääkkeenä. Leppä on myös soitinpuu, sillä se antaa kauniin pehmeän kaikupohjan esim. kitarasoinnille. Vanhastaan leppälastuja on käytetty ja käytetään edelleenkin kalan savustamiseen.
Tulevaisuuden kannalta leppä voi olla hyvinkin arvokas puu, sillä sen juurissa elelee symbioosissa sädesieniä (Frankia sp.). Nämä sitovat ilmasta typpeä, jota ne luovuttavat puulle, tämä puolestaan antaa ravintoa sienille. Tässä on mm. syy siihen, että leppä pudottaa lehtensä syksyllä vihreinä. Monesti tervaleppää kasvavat rantaluhdat ovat reheviä ja ravinteisia. Niinpä lepästä voisi saada paitsi maata lannoittavan kasvin niin myös hyvän energiakasvin.
Tervaleppää kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa Rovaniemen korkeudelle saakka. Maailmanlaajuisesti se on eurooppalainen kasvi.
Kun talvi tuntuu viipyvän, niin voimme seurailla leppien kukintaa. Normaalisti sen pitäisi alkaa maalis-huhtikuussa lumen vielä peittäessä tienoot. Tällaisena talvena voisi odottaa yllätyksiä, mutta näissä asioissa ennustaminen on tosi vaikeaa. Luonto on kuitenkin arvaamaton, kannattaa pitää silmänsä auki.