’Mikähän se saa ihmisen bongaamaan? Lintuharrastajien keskuudessa asia on viety lähes sairauteen saakka, bongataan lintulajeja ajan, paikan, löytötavan, ties minkä tahansa asian vuoksi. Joku bongaa lajeja ikkunasta, TV:stä, joku lehdistä, kuka matkustaa satoja kilometrejä jonkin linnun perässä, joku valvoo yökauden järven rannalla saadakseen taas yhden pinnan tilastoonsa. Niin tilastoistahan tässä on kyse ja samalla myös kilpailusta.
Samantyyppinen bongaus on nyt yleistymässä myös kasviharrastajien puolella. Jokaisen itseään kunnioittavan harrastajan on omistettava kuva lajista, joka kasvaa vain yhdellä paikalla maassamme. Tämäkin on nähty. Olen ollut mukana retkellä, jossa kymmenet osallistujat kulkivat jonossa harvinaisuuden ohi ja jokainen bongasi kasvin ottamalla siitä kuvan, kuka kännykällä kuka digipokkarilla kuka milläkin vempaimella ja sitten taas eteenpäin. Tuntuu surulliselta. Olemmeko niin kiireisiä, ettemme malta itse etsiä, itse pysähtyä ja itse nauttia löydöstämme?
Enpä itsekään ole välttynyt tältä tavalta. Joka vuosi lasken lintulajeja ja teenpä retkiäkin sen mukaan, että näkisin jonkin uuden lajin sille vuodelle. Vuodenvaihteessa ystävien kesken vertaillaan sitten lukemia ja sitä kuka tarjoaa kahvit ja kenelle. Onpa tullut siinä ohessa verrattua vuosiakin ja todettua, että nyt näin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lisääkö se paineita seuraavalle vuodelle? Koiranulkoilutuksella kiersinkin heti uudenvuodenpäivänä voimalan sulan lauhdelammikon kautta ja bongasin sinisorsan (kuva yllä).
Kasvibongaukseen en ole vielä syyllistynyt, mutta kukapa tulevaisuutta tietää. Kun itse otan vuosittain tuhansia kasvikuvia ja yritän saada niihin oikean tunnelman, valon ja ympäristön, en voi juosta paikasta toiseen vain sen vuoksi, että näkisin mahdollisimman monta lajia ja harvinaisuuksia. Ehkä tässäkin pätee vanha sanonta, että ei määrä saa korvata laatua.
Jokainenhan päättää itse harrastuksensa laadun ja tason. Hämmästyttävää kuitenkin on, kuinka joukko vie mennessään ja yhtäkkiä huomaa itsessään uusia outoja piirteitä, kuten bongaushalukkuutta. Ehkä kaiken tämän pohdinnan jälkeen onkin syytä toivottaa myös kaikille bongareille onnekasta vuotta harrastuksensa parissa.’