’Suomen kansaa on verrattu perinteisesti katajaan: Katajainen kansa, taipuu vaan ei taitu. Tämä sitkeä pensas on monella tavalla suosikkini ja pyrin säilyttämään sen kasvupaikan, jos vain mahdollista. Viime aikoina olen työstänyt mikrosieniä käsittelevää sivustoa Luopioisten kasvistoon ja löytänyt myös katajaa vaivaavia loisia ja sairauksia. Pari vuotta sitten katajat keväällä harmaantuivat ja osa kuoli. Asialla oli katajankaristajasieni, joka iskeytyy neulasiin ja pudottaa ne ennen aikojaan. Pensas kärsii ja näivettyy. Näin talvella kataja on ylväs koristus pellonlaidassa.’

Kataja (Juniperus communis) on yleinen kasvi, oikeastaan maailman laajimmalle levinnyt havukasvi. Sen löytää varmimmin avoimilta paikoilta pientareilta, vanhoilta niityiltä ja hakamailta sekä kivikkorinteiltä. Se tarvitsee valoa ja niinpä metsän sisällä se jää pieneksi ja kituvaksi pensaaksi. Katajalle luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet ja kataja on hävinnyt varjostavien puiden vuoksi. Niinpä se on vallannut itselleen uutta kasvutilaa mm. sähkölinjojen alta.

Vaikka kataja on yleinen, osa katajakasvustoista on rauhoitettu. Laki on hieman epämääräinen ja siksi sitä ei joko tunneta tai haluta tuntea. Puumaiset ja pylväsmäiset katajat on suojattu koristekaupustelulta, mutta puuaineksen hyödyntäminen on sallittua. Niinpä kaadetun pylväskatajan varren saa myydä matkamuistotehtailuun, mutta sen koristeelliset havut ja oksat on heitettävä pois. Itse rauhoittaisin kaikki puu- ja pylväskatajat ilman rajoituksia. Ahvenanmaalla näin onkin tehty yli 6 m korkeille kasveille.

Sypressimäinen pylväskataja kasvaa vain Etelä-Suomessa. Jyväskylän korkeudelta löytyy vielä puumaisia katajia, mutta pylväskatajat ovat jo hyvin harvinaisia. Etelä-Hämeen katajakedot ovat hienoja nähtävyyksiä juuri pylväskatajiensa vuoksi. Ne vain ovat käyneet vuosi vuodelta harvinaisemmiksi.

Kataja on kaksikotinen kasvi. Siksi kaikissa pensaissa ei ole marjamaisia käpyjä. Katajanmarjoja on perinteisesti käytetty paitsi rohtoina niin myös yhdessä oksien kanssa esim. sahdin maustajana. Häme on sahtialuetta ja siellä edelleenkin sahdille annetaan makua katajanmarjoilla. Myös alkoholijuomia on perinteisesti maustettu katajanmarjoilla.

Katjaa hyödynnetään myös käsityöteollisuudessa. Katajan hyvä haju ja koristeellinen puuaines tekevät siitä halutun raaka-aineen matkoamuistoihin ja koriste-esineisiin. Itsekin aikoinaan veistin voiveitsiä tai rakensin pannunalusia katajasta.

Viikon kasvina kataja sopii tähän aikaan, vaikka se muiden kasvien tapaan lepääkin talvikauden. Sen kukkasilmut ovat kehittyneet kevään kukintaa varten ja edellisten vuosien marjamaiset kävyt ovat kypsyneet tummiksi sinertäviksi ryppäiksi. Niitä kannattaa kerätä talvihankien aikaan ja kuivattaa mausteiksi. Majoja voi käyttää pippurien tapaan ruoanlaitossa, varsinkin riista saa katajasta metsäisen maun.