’Kevät on uuden elämän aikaa. Maa työntää versoa ja kukkaa, vanha häviää. Ehkä kuvan vuokko ei vielä kuki, mutta ei siihen enää kauaa mene. Pääsiäinen on riemun juhla elämän voittaessa. Tänään saatamme läheisten kanssa isäni viimeiselle matkalleen. Uskonsa mukaan hän kohtaa äidin ja riemuitsee iankaikkisuudessa. Viimeisinä viikkoina hän nukkui, uneksi, pelkäsi, huusi painajaisia, sodan käynyt mies. 96 vuoden ikään mahtuu paljon iloa ja surua, lähes koko maamme itsenäisyys. Muistoissani isä oli ahkera ja tunnollinen, häneen saattoi luottaa. Toisaalta hän oli tiukka ja vaativa, mitä lapsena ei aina ymmärtänyt, mutta aikuisena kiitti. Nöyrällä ja kiitollisella mielellä saatan hänet matkalleen. Muistoksi monien hyvien ajatusten myötä annan hänelle lapsuutensa maisemien kangasvuokot, jotka edelleen kasvavat Tuuloksessa isän syntymäpitäjässä.’