’Olen kesän alussa ihaillut pilviä, pieniä ja suuria. Niistä löytyy aina uusia muotoja ja uutta ihmeteltävää. Tasainen pilvikatto ei näytä mielenkiintoiselta, sen värit sen sijaan näyttävät. Poutapilvet, kumpupilvet jopa ukkospilvet sen sijaan kiinnostavat muodoillaan. Toisaalta niistäkin löytyy hienoja värejä. Näin juhannuksen aikaan kannattaa tähystää taivaalle ja ihailla, varsinkin yön kuulaina hetkinä. Monesti me nukumme kaikkein hienoimman ajan harrastaa pilvibongausta. Kymmenkunta vuotta sitten ilmestynyt Pilvibongarin opas (Ateena, 2007) auttaa tunnistuksessa ja antaa paljon tietoa erilaisista pilvistä. Siihen kannattaa tutustua.’
Hyvää juhannusta!
Pilvien kanssa vaivaa vähän sama kuin kääpien kanssa toisinaan – tyypit ja lajit kyllä käy läpi, ja kirjaa selaillessa muistuu mieleen että niin, tämä on tämä, kyllähän nämä menee, mutta puolen vuoden kuluttua cumulonimbusta ja cirrostratusta kummallisemmat ovat autuaasti unohtuneet…:D
Sama vika! Minulla se pätee moneen muuhunkin asiaan. Koko ajan olisi päivitettävä. Lohdullista kuulla, että nuoremmillakin… Hyvää juhannusta sinulle!