’Kun eilen kiertelin lehtoa ja etsin jotain mielenkiintoista, löysin sitä myös roppakaupalla. Syksy on siitä mukavaa aikaa, etteä silloin valon vähäisyydestä huolimatta kohtaa monenlaisia muotoja, jotka kesän runsaudessa ja ylenpalttisuudessa jäävät huomaamatta. Nämäkin kaksi pientä mutta valloittavaa olisin kesällä ohittanut, mutta syksyllä, kun muuta on vähän, ne pomppaavat havaintomaailmaan. Mitä ne sitten lienevät, siitä minulla ei ole harmaintakaan aavistusta?’
Ensimmäisen kuvan töppöjälkainen veijari oli vajaan sentin korkuinen ja hyvin runsas puolilahonneen kaltevan lehtipuun rungolla kuoren päällä. Puu taisi olla haapa tai lehmus. Se oli sen verran jo lahonnut, ettei lajista ihan päässyt varmuuteen. Koko vaihteli muutamasta millistä senttiin, mutta missään valkoinen nuppi ei ollut auennut sienen lakiksi tai sammalen itiöpesäkkeeksi. Jotenkin se tuntuu sieneltä, mutta ainakaan minun kirjoistani ei tuollaista löytynyt. Kertokoon, ken tietää!
Toinen kuva on otettu ravinteiselta kalliolta, jossa nuo paperinohuet maljamaiset eliöt kasvoivat lähinnä kerrossammaleen kiinnittyneinä. Mieleeni tuli maljakas, mutta jotain outoa niissä kuitenkin oli: ei mitään sienimäistä rakennetta, ei kuitumaisia verkostoja eikä itiöitä. Oikein mikroskoopilla näitä ’paperihattuja’ katselin, mutten päässyt selvyyteen. Ohutta ja hentoa, kuultavaa, läpimitaltaan parista millistä senttiin. Taas olisi mukava tietää, mitä on löytänyt?
Tällä kerttaa siis kaksi arvoitusta. Otan vastaan arvauksia, tietoa tai luuloa. Minun tehtäväni on sitten miettiä, uskoako vai ei. Tällä hetkellä pidän molempia sieninä, kunnes toisin todistetaan.
Ihmeen valoisilta ja alkusyksyisiltä kuvasi näyttävät, vaikka ollaan jo marraskuun puolessavälissä! Suurimman osan valoisasta ajasta kun on yliopistolla niin varmasti nuokin hetket jäävät usein väliin.
Ensimmäisestä tuli mututuntumalta mieleen jokin limasieni; jospa katselisin vielä kirjaa (josta taisitkin taannoin kirjoittaa!) hiukan.
Limasieneksi minäkin tuota ensimmäistä ensin luulin, mutta se on kova ja pinta muistuttaa silokoita eli on karhea ja säikeinen. Valkoinen nuppi on kyllä limainen. Toisen kuvan paperihatut ovat alapinnaltaan karvaisia eli pintaa peittää pitkä vaalea karva, joka taitaa hävitä vanhemmista otuksista ja on vain aivan pienissä ja nuorissa. Sillä ei myöskään ole minkäänlaista jalkaa.
Voisiko tuo alempi olla Arrhenia retiruga. En löytänyt sille suomalaista nimeä, enkä muutenkaan siitä tiedä mitään. Suomen ja Pohjolan sienet-kirjassa se vain mainitaan ja kun selasin netissä, kuvat näyttivät tältä.
Joskus limasienten kehitys jää kesken ja silloin ne muuttuvat yllättävän kovaksi. Lajista en osaa sanoa mitään, voi olla muukin kuin limasieni. Kiinnostava löytö.
Toinen voisi olla pikkusammalvinokas, Arrhenia retiruga. (LC) kasvaa melko yleisenä niityillä, kivipinnoilla, kulttuuripaikoilla, sammalikossa ja lehtipuiden rungoissa. Myöhäinen laji.
Nyt se ylempikin kuva selvisi! Lasse Kosonen Tampereelta auttoi ja tulos olikin hieno. Kuvassa on lehmuspikari (Holwaya mucida), joka on meillä vaarantunut (VU) laji. Lajia ei tiettävästi ole aikaisemmin löydetty Pirkanmaalta. Kannattipa ottaa kuva!
Onneksi olkoon hienosta lajista!