’Taitaa olla tämän blogin ensimmäinen nuortenkirja-arviointi. Ei siksi, etten olisi niitä lukenut, vaan siksi etten juurikaan tee eroa nuorten tai aikuisten kirjoille. Minulle kirja on lukemista varten, oli se sitten osoitettu mille ryhmälle tahansa. Nyt kun Junior-Finlandiat lähestyvät, lienee paikallaan korjata tämäkin arviointipuute. Tässä on ainesta!’
Aleksandra on perheen ainoa lapsi, 17-vuotias lukiolainen. Vanhemmat ovat eronneet, Alex asuu isän ja isän uuden naisystävän Marjukan luona. Äiti asuu Lontoossa. Aleksandra on suosittu ystäväpiirissä, saa haluamansa, menestyy ja elää sen mukaisesti. Sitten perheeseen tulee vuodeksi hollantilainen vaihto-oppilas Tim. Aleksanda on haltioissaan: tästä tulee mahtava vuosi, mitä kaikkea hän pystyykään tekemään uuden ’veljen’ kanssa. Aluksi kaikki meneekin hienosti, ystävät ottavat Timin mukaan innokkaina, kaikki on uutta ja salaperäistä. Vähitellen Alexille alkaa kuitenkin valjeta, ettei kaikki olekaan niin ruusuista kuin miltä ensin alkuun näyttää. Tim ei ole kiinnostunut muusta kuin itsestään, juhlimisesta, tytöistä ja ruoasta. Alexille tärkeät asiat jäävät sivuraiteelle. Vähitellen ystävät alkavat kulkea Timin mukana ja lopulta Alex huomaa jääneensä varjoksi Timin taakse, hän pääsee mukaan vain kun Timkin tulee. Tim vie häneltä kaiken: kodin, vanhemmat, ystävät ja lopulta myös rakkaimman harrastuksen, draaman. Alex yrittää kaikkensa, jotta poika viihtyisi ja jotta tämä pärjäisi sekä koulussa että kotona, mutta kun toinen ei huomio asiaa millään lailla, niin seurauksena on väistämätön törmäys. Viimeinen niitti on, kun Tim valloittaa Alexin parhaan ystävän Darjan tyttöystäväkseen. Edellisten valloitusten viivat sängyntolpassa kertovat parin viikon suhteista eikä Alex haluaisi ystävänsä joutuvan haavoitetuksi. Hän antaa kuulua, mitä mieltä pojasta on. Tim ei tunnu tajuavan asiaa, menee hämilleen, muttei muuta tapojaan.
Vaihto-oppilasta ja hänen elämäänsä oudolla paikkakunnalla ei yleensä kuvata tältä kannalta. Useinhan koko prosessi saadaan näyttämään hienolta ja upealta. Vaihto-oppilasaika on kaikin puolin mahtavaa aikaa, jolloin ihmiset kasvavat sosiaalisesti ja jokainen oppii paljon toisistaan ja uusista kulttuureista. Ehkä näin on tässäkin, mutta vaikeimman kautta. Onko Alex syyllinen, onko hän kauhea? Helposti voisi lähteä mukaan ja sanoa, ettei hän tehnyt Timin oloa helpoksi, mutta itse en olisi tyttönä kestänyt moista ilkimystä paria päivää kauemmin, vaan antanut kuulua jo silloin. Alex yritti pitkään ja hartaasti lähes jouluun saakka eikä hän syyllistynyt mihinkään, paitsi ehkä pitkään pinnaan. Toisaalta se, että hän otti koko jutussa vastuunkantajan roolin, mikä ei hänelle kuulunut, se vei homman pieleen. Hänen olisi ehkä pitänyt antaa pojan kantaa seuraukset tavoistaan ja töppäilyistään itse. Ehkä Tim olisi sitä kautta oppinut enemmän kuin nyt, vaikka epäilenkin asiaa. Tim oli sosiaalinen, suosittu, valloittava, hurmaava, mutta täysin piittaamaton ja vastuuntunnoton.
Kirja on loistava kuvaus nuoren ihmisen muuttumisesta ja vastuun ottamisesta. Se, että Aleksandra koki kaiken menneen pieleen ei tarkoita sitä, että kaikki olisi mennyt pieleen. Jokaiselle jää tällaisista tapahtumista sekä haavoja että arpia, joiden kanssa sitten eletään. Pääasia taitaa olla, ettei niitä jää yksin prosessoimaan. Valitettavasti Alex jäi. Hän ei saanut apua keneltäkään ja oli itse liian vahva ja liian vastuullinen, hän yritti liikaa. Tämä prosessi on kehitelty taiten ja saatu tuntumaan hyvin todentuntuiselta.
Kirjassa on paljon loistavia aineksia: kieli, sanat, rakenteet, tuoreet vertaukset ja kuvaukset. Loistavaa oli myös kirjan loppu. Kun kaikki on valmista Lontoota varten ja sitten näyttää siltä kuin rakennelmat romahtaisivat, aukeaakin uusi portti ja siinä se on: nyt saa Aleksandra vuoronsa!
Laura Lähteenmäki: Aleksandra Suuri (2010) WSOY 180 s.