31: niittyhumala

niittyhumala3

’Liikkuessaan luonnossa näin heinäkuun lopulla ei tätä kasvia voi olla huomaamatta, mutta niin vain on, että kasvikartoitusta tehdessäni usein olen unohtanut autuaasti koko kasvin olemassaolon ja saan ryhtyä tarkistuskierrokselle: kasvaako se täällä, vai ei. Yleensä se löytyy jalkojen juuresta tien pientareelta tai auton alta. En tiedä, miksi se on minulle niin vaikea huomata. Joka tapauksessa, katselkaapa niittyjä ja pientareita niittyhumalan toivossa.’

Viikon kasvi on siis niittyhumala (Prunella vulgaris). Se kuuluu huulikukkaiskasveihin eli on peippien ja pillikkeiden sukulainen. Parhaiten sen bongaa lyhytruohoisilta niityiltä, teiden pientareilta, nurmikoilta, lähteiköistä tai rehevistä metsistä. Kasvi kasvaa koko Suomessa, mutta on yleinen vain Oulun eteläpuolella ja muutenkin yleistyy etelään päin. Sen luontaiset kasvupaikat maassamme ovat varmaankin lähteiden läheisyydessä ja avoimilla niityillä.

niittyhumala2Niittyhumala on alle 30 cm korkea, useinmiten alle 10 cm. Se kestää hyvin tallaamista ja jopa nurmikon leikkaamista. Itse jätän usein nurmikkoon täplän sitä varten ja annan sen kasvaa kookkaammaksi. Se on kuin pieni kukkapenkki muuten ankeassa nurmikossa. Harmittaa oikein, kun sen sitten syksymmällä joutuu leikkaamaan pois. Kasvin kukka on yleensä sinipunainen, mutta toisinaan tavataan myös valkoisia tai punaisia kukkia.

Harvoin olen tavannut kahdella eri eliöllä saman tieteellisen sukunimen. Niittyhumalalla sellainen on. En tiedä mistä se johtuu, mutta niittyhumala on Prunella vulgaris ja rautiainen-niminen lintu, joka meilläkin on melko yleinen livertäjä metsissä, on Prunella modularis. Onko Linnélle tullut erehdys vai muistinmenetys, sillä molempien tieteellisen nimen ovat hänen antamiaan. Rautiainen sai nimensä vuonna 1758 ja niittyhumala 1753. Prunella-nimitys viittaa ruskeaan väriin ja sehän pitää paikkansa: kasvin kukinnot kuivuessaan ovat ruskeita ja lintu on kokonaan ruskea.niittyhumala1

Kansanomaisesti kasvi on saanut nimensä siitä, että sen kuivuneet kukinnot muistuttavat jonkin verran humalan emikukintoja eli käpyjä niin kuin niitä kutsutaan. Kasvia on myös käytetty rohtona, sillä se on lievästi antiseptinen. Sen murskatuilla lehdillä on hierottu tulehtunutta ihoa ja lehdistä keitettyä teetä on juotu kurkkukivun lievittämisen toivossa. Kasvin atiseptisyys ja ihmisen luja usko ovat varmaankin myös paranteneet potilaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aluksi hieman matikkaa! * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.