’Tässä alkaa jo herkistyä lähestyttäessä joulua. Näistä viikon kasveista tulee mieleen joululaulu, jossa kerrotaan: …lumi on jo peittänyt, kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt, talvipakkasessa… Kun valitsin tälle viikolle kasvia, mietin sellaista, joka edelleen olisi kylliksi tunnistettavassa muodossa, jotta sen voisi löytääkin ohuen lumipeitteen alta. Vesikasvit kaikki ovat jo tyystin hävinneet, eikä siihen tarvittu edes talvipakkasia. Yllättävän moni metsän kasvi on kuitenkin edelleen vihreä ja tunnistettavissa. Niinpä viikon kasviksi valikoitui tuoreen kangasmetsän suikertava monivuotinen rohtotädyke.’
Rohtotädyke (Veronica officinalis) on yllättäen talvenkestävä ja ainavihanta. Muistan keväällä katselleeni lumen alta paljastuneita kaarevia versoja, joissa haalentunut vihreys edelleen näkyi. Myös ruskeat edelliskesäiset kukkavarret sojottivat pystyssä kuin pienet talventörröttäjät ikään. Oikeastaan tähän aikaan todella huomaa kuinka yleinen kasvi rohtotädyke Etelä-Suomessa onkaan. Se peittää alleen metsäteiden pientareita, niittyjä ja metsänreunoja, löytyypä sen versoja kallioilta ja hakkuualueiltakin. Oppaiden mukaan sitä tavataan Napapiirille saakka, mutta yleinen se on vain Etelä- ja Keski-Suomessa.
Tädykkeitä on maassamme tavattu parikymmentä lajia, mutta monet niistä ovat harvinaisia satunnaiskasveja. Rohtotädyke on länsiosissa maata alkuperäinen, mutta idempänä ja pohjoisempana se on tulokas. Se tuntuu hyötyvän hakkuista ja sen kautta saamastaan valosta. Alkuperäiset kasvupaikat tienevät kallioilla ja lehtomaisissa metsissä.
Kun kerran niin suomalaisessa kuin tieteellisessäkin nimessä viitataan terveydellisiin vaikutuksiin, lienee syytä valottaa myös tätä puolta kasvista. Useat kansanomaiset nimet viittaavat myös lääkinnällisiin vaikutuksiin. Näitä ovat mm. leiniruoho, rampaheinä tai ramparuoho ja sajuheinä. Elias Lönnrot suositteli kasvia yskänrohdoksi ja kertoi sillä karkoitetun myös noitia asumusten liepeiltä. Suomessa sitä ei enää aikoihin ole käytetty rohdoksena eikä teeaineena, mutta esim. Keski-Euroopassa se edelleen on yrtti, jonka uskotaan vaikuttavan limaneritykseen hengityselimistön taudeissa. Liekö sillä sitten mitään merkitystä tai vaikutusta, niin ilmeisesti ainakin uskomuksissa. Itse maistoin kerran siitä kiehautettua teetä ja päätin vastedes jättää tämän kasvin rauhaan.
Rohtotädyke on pitkälti eurooppalainen kasvi. Kaukaasiasta ja Siperisasta on muutamia löytöjä. Ihmisen mukana se on levinnyt lisäksi Pohjois-Amerikkaan ja Uuteen-Seelantiin.