’Näin syksyllä, kun kasvillisuus kuihtuu, järvissäkin, tulee esiin aivan outoja otuksia. Kuvan sätkyttelijä kasvoi Haltianselällä laiturin tolpaan kiinnittyneenä. Kyseessä on meillä yleinen järvisieni (Spongilla lacustris). Sen nimi ei todellakaan kerro koko totuutta ja nimikomiteoilla olisikin kovasti töitä tämän otuksen nimen muokkaamisessa kertomaan siitä totuuden!’

Järvisieni kuuluu sienieläimiin, ei siis kasveihin eikä sieniin. Nimensä se on saanut vartensa sienimäisestä rakenteesta ja vanhastaan sitä on kansanomaisesti kutsuttu sieneksi, kun ei parempaakaan nimeä ole keksitty. Siksi se edelleen on järvisieni. Sienieläimet taas elävät runkokuntana, valtava määrä erillisiä eläimiä on asettunut elämään yhdessä ja samalla ne muodostavat koko eliöstölle luonteenomaisen muodon, vähän samalla tavalla kuin valtamerien korallit, jotka myös ovat runkokuntaisesti eläviä eläimiä. Sienieläimen ruumista peittää kalkkia sisältävät neulasmaiset piikit, jotka pitävät eläimen ja runkokunnan kasassa. Eliö ei suinkaan ole väriltään vihreä, vaikka koko runkokunta näyttääkin tummanvihreältä, vaan sen pinnalla elää sen kanssa symbioosissa suuri määrä pieniä vihreitä leviä, jotka antavat muuten vaalealle eliölle värinsä. Runkokunnalla on myös sille tyypillinen oma hajunsa, joka tuntuu varsinkin silloin, kun ottaa järvisienen käteensä ja vähän puristelee sitä. Haju muistuttaa toisten mielestä valkosipulia toisten kalaa, onpa sanottu sen olevan kurkunkin hajuinen.

Tällä eläimellä ei ole juuri mitään meille tuttuja elimiä, vaan se ottaa ravintonsa veden mukana suoraan ihosolujen läpi vähän samaan tapaan kuin sekovartiset kasvit. Solut ovat erikoistuneet, mutta toimivat laajalti yhteistoiminnassa keskenään. Eläimellä ei myöskään ole sukurauhasia, vaan erikoistuneet solut tuottavat sukusoluja. Hedelmäitys tapahtuu kuten muillakin eläimillä siittiön kulkeutuessa sienieläimen sisälle. Tästä syntyy eräänlainen toukka, joka elää hetken eläimen liikkuvaa elämää, mutta kiinnityttyy sitten sopivalle alustalle ja jatkaa elämäänsä siinä ensin yksin ja myöhemmin uuden mahdollisen runkokunnan alkuna.

Suomessa järvisieni on yleinen ja sitä tavataan koko maasta erilaisista vesistä. Rinnakkaislajeja on neljä ja niiden tunnistaminen on vaikeaa ja levinneisyys on huonosti tunnettu. Suotuisissa olosuhteissa runkokunta saattaa kasvaa jopa metrin pituiseksi, mutta jää yleensä kuvan kaltaisesti parikymmensenttiseksi. Virtaavissa vesissä se voi olla litteä ja leijua veden mukana kuin levä, mutta seisovassa vedessä se on enemmän pensasmainen ja runkokunnan haarat ovat liereitä.

Järvisieni ei ilmennä ravinteisuutta eikä ravinnon puutetta, koska se ei ole turhan tarkka veden laadusta. Itse olen nähnyt niitä ehkä enimmin puhtaissa  ja kirkkaissa vesissä, mutta se saattaa johtua siitä, että silloin se on helpoimmin nähtävillä. Monet inhoavat tätä eliötä, koska se on limaisen tuntuinen jalan alla ja sen haju on vastenmielinen. Se ei ole mitenkään vahingollinen eikä pilaa rantaa, ei lahota laituritolppia eikä muutenkaan aiheuta mitään vaaraa. Se vain on ja onhan se taas yksi hienous omalle rantatontille, eliö jonka elämää on hauska seurata.