Kolme sisarta ja …

kolme sisarta’Aina silloin tällöin tulee luettua suomenruotsalaista kirjallisuutta ihan mielenkiinnosta. Sieltä löytyykin ihan hyviä juttuja. Viimeisin tuttavuus, Lars Sund, on saanut useita palkintoja ja ollut usein myös palkintoehdokkaana pitkän uransa aikana. Pietarsaaresta kotoisin oleva kirjailija kannattaa muistaa myöhemminkin. Viime vuonna ilmestynyt Kolme sisarta ja yksi kertoja on moniulotteinen teos niin rakenteeltaan kuin juoneltaankin. Tässä muutama kommentti kirjasta, jota suosittelen muillekin luettavaksi.’

Eletään vuotta 1948, sodan jälkeistä aikaa. Pikkukaupungissa Pohjanmaalla tartutaan tunnetun teatteriohjaajan johdolla suureen haasteeseen ja aloitetaan Tsehovin Kolmen sisaren harjoitukset. Pääosiin valikoituvat nuoret naiset tulevat eri yhteiskuntaluokista. Olgan roolin saa Ulla-Maj, äitinsä valtaa kaupunkiin paennut kansakoulunopettaja, Masaksi valitaan porvaristyttö Margit, jonka haaveet ja pelot keskittyvät avioliittoon. Työläistyttö Iris, jonka isä on kaupungin huusien tyhjentäjä, näyttelee Irinan osan. Näytelmä valmistuu joulun alla ensi-iltaansa, mutta sitä ei koskaan esitetä. Traaginen tapahtuma peruuttaa ensi-illan ja jää vaivaamaan kaikkia vuosikymmeniksi eteenpäin.

Tarinan kertojana toimii sodassa rampautunut ratavartija, joka asemapaikallaan tekee tarkkoja huomioita kaupunkilaisista. Apunaan hänellä on varis, joka pääsee tutustumaan tapahtumiin ja kertomaan havaintonsa sitten ratavartijalle. Toinen kirjallinen kannustaja on vartijan entinen opettaja Viktor Sund, joka saapuu pieneen työpaikkakoppiin säännöllisesti joka viikon perjantai keskustelemaan maailman menosta ratavartijan kanssa. Hän kannustaa muistiinmerkitsijää työssään. Tarina sinällään syntyy ratavartijan päässä niistä tapahtumista, joita hän havaitsee ympärillään.

Tarina koostuu neljästä näytöksestä niin kuin Tsehovin näytelmäkin. Siinä seurataan pääasiassa kolmen nuoren naisen elämää 1940-luvun lopulta 1990-luvulle. Ulla-Maj avioituu autonasentajan kanssa, kokee sodanjälkeisen puutteen ja uurastamisen, käy kääntymässä Amerikassa saakka paremman elämän toivossa. Margit avioituu omaan sosiaaliluokkaansa kuuluvan tehtaanjohtajan kanssa ja kokee elmänsä tyhjyyden kotiäitinä. Iris etsii itseään ja ponnistelee pohjalta pintaan päätyen lopulta teatterinjohtajaksi. Jokaisella on oma elämänsä, mutta ensi-illan aikoinaan katkaissut tragedia ei jätä heitä rauhaan, vaan vuosittain he kokoontuvat luotaamaan elämäänsä ja menneisyyttään.

Kirjailijan kerrontatapa on haastava. Kertoja kuvittelee tapahtumat mielessään ja kirjoittaa ne muistiin kuin todella tapahtuneena elämänä. Näinhän kirjailijat tekevät, mutta eivät tästä aina näin suoraan kerro. Välillä kirjaa lukiessa tuli tunne, että tapahtumat ovat todellisia, niin hyvin ja sujuvasti kerronta etenee. Ainakin kirjoittavan asemamiehen muusa Viktor Sund on todellinen kirjailija ja runoilija Pietarsaaresta ja hänen toimensa, joista kirjassa kerrotaan, ovat todellisia. Yritin googlata, onko hän kirjan kirjoittaja Lars Sundin sukulainen, mutta sitä tietoa en löytänyt. Molemmat ovat kuitenkin syntyneet ja eläneet samassa kaupungissa. Nykyään kirjailija asuu Upsalassa.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja siinä sekoittuvat luontevasti todellinen historia ja fiktiivinen kerronta. Taitavasti kirjailija asettuu asemamiehen rooliin ja kertoo tarinan tarkkasilmäisen miehen kautta. Samalla kirja kuvaa sodanjälkeisen ihmisen elämää eri sosiaaliluokissa ja valottaa heidän ajatuksiaan, toimiaan ja ongelmiaan. Tragedia, joka sodan jälkeen tapahtuu, varjostaa naisten ja koko kaupungin elämää kirjan loppuun saakka.

Sund, Lars: Kolme sisarta ja yksi kertoja. Schildts & Söderströms, 2014, suom. Helene Bützov. 508 s.