’Kun pari viikkoa sitten kävin Kuhmoisten Pyhänpäällä ja sen jälkeen mietin ja katselin kalliomaalausten kuvioita, tuli mieleeni se symboliikka, mikä niihin oletetaan kuuluvan. On varmaan hyvinkin totta, että maalaukset liittyivät metsätykseen tai kalastukseen. Niillä toivottiin parempia saaliita, lepyteltiin jumalia anteliaiksi ja turvattiin metsästysretkien joskus hyvinkin pitkät matkat.

Itse en ole koskaan löytänyt kalliomaalausta, vaikka olenkin niitä toisten löytämiä katsellut, niin täällä Luopioisten Kuivassalmessa kuin muuallakin. Toisaalta samanlaisia merkkejä löytyy myös luonnosta. Ne eivät varmaankaan symboloi mitään, vaan ovat syntyneet sattumalta erilaisten matriaalien jouduttua toistensa läheisyyteen. Olen niitä aina silloin tällöin kuvannut kulkiessani ja miettinyt sitten mielikuvituksen rajoissa niiden sanomaa.

Yläkuva on otettu Laipan erämaa-alueen polulta ja siinä puun juuret risteilevät vihreällä sammalmatolla. Jotenkin minulle tulee siitä mieleen Lappi, poro, vene ja kalastus. Ehkä ajattelen poron sarvia ja sitä kautta Lappia, toisaalta tuulastusta ja sitä veneen keulassa olevaa telinettä, johon ennen kalastajat pistivät palavia puita. Joku toinen saattaa nähdä tuossa kuvassa muuta, vaikka aitauksia, lasten leikkipaikan, nuotionpohjan, elämän puun.

Tämä toinen kuva on kuin edellisen vastakohta. Nyt sammal (mahdollisesti hohtovarstasammal) on se joka muodostaa kuvion ja kivipinta taustan. Kuva on otettu sammalretkellä Keski-Pohjanmaalla syyskuun alussa. Mitä tuossa sitten saattaisi nähdä: norsu kiipeää mäkeä ylös, avaruuden peto valloittamassa maata, muurahaiskarhu, joka on syönyt liikaa ruohoa, ikkuna, pikkutyttöjen ruutuhyppely. Keksipä itse lisää.

Luonto on täynnä samanlaista symboliikkaa, kun vain jaksaa etsiä ja katsoa. Kun sitten mennään mikromaailmaan, niin tämänkaltaiset viestit lisääntyvät valtavasti. Kun katsoo punkkia mikroskoopilla, voisi luulla kohdanneensa ilmestyskirjan pedon tai kun tuijottelee sammalen soluja, elää kuin pilvilinnoissa kummallisten utumerkkien keskellä. Normaalistihan emme siihen maailmaan pääse, ehkä se tekeekin siitä niin salaperäisen ja viehättävän.

Luonnon symboliikka on syntynyt sattumalta, mutta sen jäljittely ihmisen tekemissä erilaisissa merkeissä ja piirroksissa on harkittua. Niinpä myös kalliomaalausten merkit ovat saattaneet saada symboliset kuva-aiheensa näistä luonnon merkeistä. Entisajan ihmisillä oli tarkka silmä ja jokainen vähänkin poikkeava oli merkillepantavaa ja sille oli löydettävä selitys, mystinen, jumalainen, enteellinen tai symbolinen.’