
Harvinainen luumittari (Aspitates gilvaria) Kurkisuolla
Mulla on ollut blogi tauolla, kun siinä on ollut jotain häikkää enkä ole päässyt sitä käyttämään. Nyt pitäisi taas olla kunnossa. Kesän on täyttänyt pari näyttelyä, joita olen valmistellut. Nyt Perhosnäyttely on jo sulkeutunut Rautajärvellä ja Eränäyttely on enää parina viikovaihteena auki. Muuten olen kuvannut ötököitä: kovakuoriaisia, perhosia, hämähäkkejä ja kaikkea muuta, mikä liikkuu. En vielä tiedä, mitä kuvilla teen, mutta on ollut mielenkiintoista tutkia erilaisten netistä löytyvien sivustojen avulla niiden taksonomiaa. Yllättävän paljon netistä löytyy jopa määristyskaavoja.
Myös Luopioisten Rautajärvelle perustettu Kukkian luontokeskus on työllistänyt jonkin verran. Hanke on kolmivuotinen ja sen tarkoitus on tehdä luontoa tutuksi näyttelyiden ja tapahtumien kautta. Nimikkeen alle sijoittuvat myös mm. Kukkian suojeluyhdistys, Suvi-hanke, joka rakentaa laskeutumisaltaita Kukkiaan laskeviin ojiin ja puroihin sekä muutama kulttuuriin liittyvä yhdistys, kuten Kukkian kasvattamo ja Muodonmuutos ry. Perhosteemaan liittyvänä kuun lopulla Suomen luonnon päivänä järjestetään yöperhostapahtuma valoineen Rautajärven koulun pihassa.
Onko kesä sitten jo mennyt? Helteet ovat, toivottavasti, mutta kesä jatkuu. Nyt on tarkoitus taas keskittyä sammaliin. Heinäkuussa löytyi Luopioisiin uusi laji, kun noukin Kurkisuon muutamasta rimmestä löytyi hentorahka (Sphagnum tenellum). Tämä rahkasammal on väistellyt minua jo monen vuoden ajan, vaikka monta kertaa olenkin suota mittaillut. Nyt se löytyi aivan sattumalta, kun olin katselemassa ihan muita lajeja. Näin monesti käy, kun sattuma puuttuu peliin. Sammal on nimensä mukaan hento ja sen varren haarat eivät ole erikoistuneet vaan harittavat kaikki ulospäin. Myös varsilehdet ovat lajille tyypillisen pitkulaiset, kookkaat ja siirottavat. Hennon vihreä sammal kasvaa muiden rahkojen keskellä pieninä laikkuina, varmaan muuallakin.
Ensi viikolla on Sammaltyöryhmän retki Tiilikkajärvelle. Olen päässyt näille retkille mukaan muutaman vuoden ajan oppimaan uutta, niin tänäkin vuonna. Sen jälkeen odottavat Luopioisten pienet suot kartoitusta. Pitäisi saada vähitellen se projekti loppuun ja julkaista tulokset. Ehkä sitten talvella.
Mukavaa loppukesää lukijoille!