Avainsana-arkisto: olomuodot

Puikkoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

’Kevään myötä on hyvä aika tähystellä jääpuikkoja. Nyt, kun talot on yleensä eristetty huolellisesti, ei enää räystäillä roiku pitkiä puikkoja. Niinpä niitä on lähdettävä etsimään luonnosta. Vuodenvaihteen runsaiden sateiden jäljiltä maastossa on paljon vettä ja se virtaa pakkasistakin huolimatta. Erinomainen retkikohde jääpuikkojen maailmaan on jokin rotkolaakso, jossa on pystysuoria kallioseinämiä. Itse kävin viikonvaihteessa Laukaan Hitonhaudalla.

Hitonhauta on muutaman kymmenen metrin pituinen vajoama, jonka kummallakin seinämällä on 10 – 20 m korkeat kalliojyrkänteet. Näiltä valuu vettä rotkoon kesälläkin, joten sieltä oli odotettavissa hienoja jääkokemuksia, ja niitä löytyi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMuutamassa paikassa vesi oli muodostanut paksuja paanteita koko kallion korkeudelle. Voi vain kuvitella sitä ryskettä, kun ne tippuvat alas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYlläolevan kuvan jääputouksen taakse pääsi kuuntelemaan veden pauhua. Se ei ollut enää pelkkää tippumista. Vesi oli muovannut jään pintaan sieni- tai liljamaisia kuvioita, puikkoja ja onkaloita, joten jos kuvassa ei olisi lunta, voisi kuvitella paikalle kesäisen vesiputouksen. Myös sisällä jääluolassa oli puikkoja, joista koko ajan tippui vettä. Jään väri oli muotoutunut maaston mukaan. Toisella puolella oli suomaista maastoa ja siksi ruskehtavaa vettäkin, toisella puolella rotkoa oli enemmän kalliopintaa ja vesi oli jäätynyt siniseksi kuin järvillä.

Tippukiviluolista on tuttua ilmiö, jossa kivipilari muodostuu molemmista suunnista. Jäärakenteissa on nähtävissä sama ilmiö. OLYMPUS DIGITAL CAMERAAlaosassa puikot olivat tylppiä, kuten yläkuvassa näkyy. Niissä vesi oli räiskynyt ympäriinsä pudotessaa ja latistanut puikon pään tasaiseksi. Ylimmässä ja viereisessä kuvassa on normaali ylhäältä alaspäin suuntautuva puikko. Alimmassa kuvassa on mielenkiintoinen ilmiö. Vesi on muodostanut puikon pitkin kallion pintaa, jolloin se on kuin valuma, mutta hyvin ohut, teräväsärmäinen ja siipimäinen. Kallio on ylikalteva ja ilmeisesti juuri sopivasti niin, ettei vesi tipu suoraan vaan valuu.

Tällaisia ilmiöitä voi tarkastella luonnossa juuri nyt, kannattaa lähteä katsomaan. Sopivan kohteen löytää varmaan lähiseudulta karttaa katsomalla.’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lumi – vesi – jää

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

lumi ja jää’Olen näköjään kiintynyt tällä hetkellä näihin veden olomuotoihin, mutta ei kai se ole ihme, kun niihin törmää jatkuvasti. Kuvastakin ne löytyvät kaikki, jos tarkaan katsoo. Kuva on muutaman päivän takaa, jolloin pakkanen ei vielä ollut jäädyttänyt kaikkia paikkoja umpijäähän, oli vain vetistä hyhmää. Sen sijaan lumituisku oli koristellut puut kauniilla pehmeällä silauksella.

Maailma on kuvassa kovin mustavalkoinen. Lumi luo ehkä kohtuuttomankin korostuksen kaartuvien puiden rungoille eikä niiden altakaan kovin paljon värejä löydy. Voisiko kuvan ottaakin mustavalkoisena? Käsittelin sitä tietokoneella ja muutin sen mustavalkoiseksi, mutta täytyy sanoa, että se menetti silloin kaikki värinsä, myös kirkkaan mustan ja huikaisevan valkoisen. Vaikka siis kuva näyttää mustavalkoiselta, on se täynnä värejä ja värisävyjä, jotka helposti katoavat kuvankäsittelyssä.

Viime päivät olen käsitellyt kesän ja syksyn kuvasaalista, tuhansia kuvia ja heittänyt roskiin turhaa, nimennyt lajeja ja kirjannut säilytettäviin avainsanoja hakujen onnistumiseksi. Yli puolet kuvista sai lähtöpassit ja vieläkin kansioihin jäi paljon turhaa kamaa. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, milloin niitä tarvitsee. Yllä oleva kuvakin oli jo lähdössä, mutta pelastin sen takaisin roskakorista, kun löysin sen näennäisestä sekaisuudesta myös kauniita kaarevia rytmejä. Mielestäni se myös kuvaa hyvin tätä ajankohtaa, jolloin luonto ei oikein tiedä, minä olomuotona veden pitäisi maahan saapua.

Ja katsokaapa harmaan sävyjä; sellaisia ei löydy mistään muualta maailmasta!’

Jäätyminen

Julkaistu , kirjoittanut
2

jäätyvä4

’Pistänpä tähän vielä yhden veteen liittyvän jutun. Jäätyminenhän on olomuodon muutos, jossa neste muuttuu kiinteäksi. Vedellä on erikoinen ominaisuus, joka erottaa sen muista nesteistä ja joka mahdollistaa tämänkaltaisen elämän. Vesi on nimittäin painavinta + 4° lämpötilassa. Lämmin vesi laskeutuu painavana järvien, lampien, lätäköiden pohjalle ja veden jäätyminen alkaa sieltä, missä vesi on nolla-asteista eli pinnalta. Näin jää muodostaa suojaavan katon lämpimälle vedelle, jossa vesielämä voi viettää talven melko mukavissa olosuhteissa. Muussa tapauksessa vedet jäätyisivät pohjaa myöten.

jäätyvä1

Järven jäätyminen on mielenkiintoinen tapahtuma. Jos kylmältä tarkenee, sen seuraaminen kannattaa, vaikka kärsivällisyyttä se kysyykin. Tyynellä ja pakastuvalla säällä jäätä voi muodostua hyvinkin nopeasti. Veden pinnan muuttuminen jääksi näkyy ensin veden samentumisena ja roskien, ruohojen, oksien ympärille alkaa muodostua riitettä, ritinääkin voi kuulua. Vähitellen riite laajenee ja erilliset laikut yhdistyvät muodostaen veden pinnalle yhtenäisen kalvon.

jäätyvä2

Mutta millaisen kalvon? Sen kuviot ovat taas ainutlaatuisia vaihdellen suorista viivamaisista harjanteista tasaisiin levymäisiin kenttiin, joita saattaa peittää hyvinkin hienokuvioinen rasteri. Pinta on usein säihkyvän kaunis kokonaisuus kuin kristalli eikä paraskaan valokuva anna sille sen ansaitsemaa oikeutta. Tapahtumaa katsellessa ihmettelee, mikä ohjaa minkinlaisen kuvion syntyä. Ihan samoin kuin vaahdon osalta ja lätäkköpeitteiden osalta nämäkin kuviot vaihtelevat paikan, tapahtuman nopeuden, sään tai pinnan laajuuden mukaan, eikä kahta täysin samanlaista pintaa löydy.

jäätyvä3

Sen sijaan en ole huomannut, että kuvioissa olisi kovin ratkaisevia eroja siinä, syntyykö jää syksyllä ensijäänä vai keväällä yöpakkasten seurauksena, toisaalta ensijäätä sekin. Näistäkin kuvista osa on otettu syksyllä marraskuussa ja osa keväällä huhtikuussa. Ehkä valaistusolot saattavat paljastaa kuvan ottoajankohdan. Kyllä jää on upea aine ja aina siitä löytyy jotain uutta ihmeteltävää. Ajatellaanpa lisäksi vaikka kosken partaalle muodostuvaa roiskejäätä tai tuntureiden paannejäätä, jääpuikkoja tai jäätyneitä koskia, outoja koristeellisia muotoja niistäkin löytyy, mutta olkoot ne rauhassa tällä kertaa.’

Lätäkkötaidetta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

pinta1

’Edellisessä jutussa oli puhe vaahdosta veden pinnalla. Sen monet koukerot viehättävät silmää. Samanlainen tunne tulee ensipakkasten jälkeen, kun vesilätäköt jäätyvät. Tuskin näkee kahta samanlaista kuviointia. Olen vuosia kuvaillut jäätyneiden lätäköiden pintoja ja etsinyt niistä inhimillisiä tai eläimellisiä piirteitä.

pinta2

Lätäkkö tuntuu olevan loppumaton taidegalleria. Yleisin kuvatyyppi on ylimmän kuvan kaltainen rengasmainen rakenne, jossa ilmakuplat asettuvat sisäkkäisiksi renkaiksi jääkalvon alle. Hyvin usein näkee myös palapelikuvioita. Niistä voi jo hyvällä mielikuvituksella löytää selviä kuvioitakin, kuten yläkuvan paljaat jalkapohjat. Nämä kuviot syntyvät, koska jää ottaa suuremman tilan kuin vesi ja väliin jää silloin ilmaa.

pinta3

Mielenkiintoisimpia ovat hyvin mataliin lätäköihin kalliopohjalle muodostuvat kuviot, joiden alla on ohut ilmakerros mutta ei vettä. Niistä löytää hyvällä mielikuvituksella tunnistettavia hahmoja, kuten tämä selällään naurava kettu. Naurun voi miltei kuulla ja nähdä sätkivät takajalat. Tämän löydettyäni nauroin itsekin.

pinta4

Joskus kuva on niin selvä, että sitä jää haltioituneena ihmettelemään. Jäinen lehti kalliolla säilyi vain muutaman hetken ennen kuin se himmeni sulaessaan. Mikä saa veden kiteytyessään muotoutumaan aivan lehden malliin, suonineen kaikkineen? Onko siinä ytimenä jokin pinnanmuoto vai roska vai mikä?

Tässä alapuolella on toinenkin lehtikuvio suonineen. Toisaalta itse näen tässä kuvassa myös linnun, jonkinlaisen kuningaskalastajan, joka sopiikin hyvin näihin vetisiin kuvioihin. Siinä se vaanii kalaa puron partaalla ja yrittää samalla naamioitua muilta saalistajilta. Vai onko siinä perhoskotelon malli suonineen ja rihmoineen. 

pinta5Hyvin usein jääkuvion näkee muodostuneen pohjan rakenteen ympärille, kuten viimeisessä kuvassa. Kosken partaalla pyöreäksi hioutuneet jyväset antavat jäällekin oman pumpulimaisen rakenteensa jäädessään jään alle.

pinta6

Jos vaahto on ihmeellistä, niin sitä samaa voi sanoa lätäkköjäästäkin. Kokonaan oma juttunsa on sitten kiteytyminen, lumitähdet, jääkukat, ikkunakoristeet. Sanotaan, ettei kahta samanlaista ole. Ei turhaan ole todettu, että vesi on maailman ihmeellisin aine. Nyt on hyvä aika käyttää mielikuvitustaan ja etsiä muotoja luonnon ehtymättömästä aarrearkusta.’

Pitsiä – vaahtoa

Julkaistu , kirjoittanut
2

vaahto3

 ’Usein kuvaan purojen, ojien tai pienten lampien pinnalla olevaa vaahtoa. Jokin siinä kiehtoo. Onko se kohteen liike, keveys, repaleisuus vai sen sadunomaisuus? Se on kuin pitsiä, joka muotoutuu aina uudelleen. Mutta miten se muotoutuu, osaisiko joku fyysikko tai graafikko tai matemaatikko sanoa tai laskea sen, mallintaa sen? Tuskin! Minusta tuntuu, että tuo vaahdon koukeroisuus on kuin sormenjälki, jokainen koukero on uusi ja erilainen.

vaahto4Veden liike luo vahdon vuonteessa tai pienessä koskessa. Ilmaa joutuu veden alle ja se kuplii pintaan muodostaen vaahtoa. Siinä voi olla pieniä tai suuria kuplia sen mukaan, kuinka paljon ilmaa veden alle kertyy ja kuinka pintajännitys pystyy pitämään kuplan kasassa. Kaikki tämä lienee selvää, mutta sitten tuleekin se mysteeri: kuinka vaahto muodostaa kuvionsa.vaahto5

Yllä oleva kuva on otettu kosken alapuolisesta suvannosta ja siinä vaahto tuntuu kuin leikkivän itsensä kanssa. Virtaus käy joessa hieman akanvirran suuntaan ja pyörii sitten takaisin joen kulkusuuntaan, mutta vaahto ei noudata pelkästään näitä virtauksia. Se tuntuu pyörivän ja kulkevan oman päänsä mukaan. Kuka sitä käskyttää?vaahto1Vaahdon leikki veden pinnalla on tunnelmallinen syksyisessä metsässä. Keltaiset lehdet korostavat vielä veden tummuutta. Joskus jään katsomaan pyörimistä ja vaahdon muodostumista minuuttikausiksi. Kohta tämäkin poukama jäätyy ja jää muodostaa omat kuplansa ja muotonsa, joissa niissäkin on mielenkiintoisia kuvioita – kaikki omanlaatuisiaan.’

Aamun riite

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

yksioinen

’Ensimmäiset pakkasyöt on takana ja luonto luo taas uutta ja kaunista. En lakkaa ihmettelemästä luonnon monimuotoisuutta myös näin kuolleen materian kohdalla. Esimerkiksi veden kiteytyminen jääksi on yksi hienoimista ja sen voi jokainen nähdä pakkasyön jälkeen paitsi vesilätäköissä niin myös kasvien lehdillä. Sanotaan, ettei kahta samanlaista jääkidettä ole ja vaikka ne kaikki ovat kuusisäteisiä, niin variaatioita riittää miljoonia ja taas miljoonia.

Kuvan jää on muodostunut talon kulmalla olleeseen vesisaaviin. Kuvasin sen heti aamulla ennen kuin sulaminen oli päässyt alkuun. Vedestä heijastuu paitsi saavin väri niin myös talon punaista seinää ja minun vaatteitteni väriä. Taisi siinä veden pinnalla olla jotain luonnonöljyäkin tekemässä pintajännitystä. Jää on kasvanut veden pintaa pitkin muodostaen sormimaisia ulokkeita sitä mukaa kun veden lämpötila on saavuttanut jäätymispisteen. Vai miten se sitten meneekään. Vesihän aineena on yksi kummallisimmista maailmassa. Se on raskainta neliasteisena ja siksi lätäköt ja järvet  jäätyvät pinnalta pohjalle päin eikä päinvastoin. Näin elämä säilyy jääkuoren alla. Hieno asia ja hieno on jään leikkikin.’