’Pari vuotta sitten talvella ruopattiin rantaa. Ison kaivinkoneen 20 m pitkällä kauhanvarrella kurkotettiin järvenpohjaan ja kaavittiin kaikki mahdollinen muta ja liete ylös rannalle kuivumaan. Uimapaikka parani huomattavasti, mutta ranta jäi muhkuraiseksi. Nyt tuo läjitysalue työntää vauhdilla uutta kasvustoa. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea sieltä nousee.’
Pioneerilajiksi kutsutaan eliötä, joka ensimmäisten joukossa saapuu uudelle elinalueelle ja asettuu sinne elämään. Usein puhutaan silloin kasveista, jotka valloittavat uutta kasvualuetta esim. metsäpalon tai -hakkuun jälkeen. Pioneerilajeille on tyypillistä voimakas siementuotanto tai sitten suvuton lisääntyminen rönsyjen tai juurenkappaleiden avulla Olosuhteet ovat usein muuttuneet sen verran radikaalisti, että alueen entiset kasvit ovat liian hitaita valloittamaan asuinaluettaan uudelleen ja niin kilpailu luo tilaisuuden nopeille ja usein aggressiivisille pioneerilajeille. Myöhemmin voimasuhteet voivat muuttua päälaelleen, jos esimerkiksi valaistusolosuhteet muuttuvat ja alkuperäiset lajit valtaavat menettämänsä kasvualueen uudelleen haltuunsa.
Hakkuuaukean pioneerilajeja ovat vadelma, maitohorsma, metsälauha, koivu tai yleensä lehtipuun taimet. Uudelle metsäautotielle ilmestyvät ensimmäisenä sora-autojen mukana kulkeutuneet piha- ja piennarkasvit, kuten piharatamo, -tatar ja -saunio, kylänurmikka, jänönsara. Nämä viihtyvät tiellä, jos sitä huolletaan lanaamalla, mutta jos se jätetään ’herran haltuun’ voimakkaammat kasvit tuhoavat ne ja metsä valloittaa tien uudelleen. Hakkuille on viime vuosina ilmaantunut uudenlaisia pioneerikasveja. Tahmavillakko ja kalliovillakko sekä huhtakurjanpolvi olivat epätavallisia lajeja vielä 1900-luvulla, mutta nykyään löytyvät lähes jokaiselta vähänkin suuremmalta hakkuuaukolta Etelä-Hämeestä.
Rannan ruoppaus loi puhtaan kasvualustan uusille lajeille. Nyt parin vuoden jälkeen sen ovat vallanneet vedestä nousseiden järviruo’on ja -kortteen lisäksi koivuntaimet. Kuvan mutapaakkujen kyljessä kasvaa myös sammalia. Jo viime kesänä löysin sammalpioneerejä: ojanukkasammalta, törrökarvasammalta, nuotiosammalta ja nuokkuvarstasammalta. Tänä vuonna odotan vielä uusia. Päärynäsammal jo löytyi, samoin jokin karhunsammallaji, jonka itiöpesäkkeiden kypsymistä vielä odottelen lajinmääritystä varten. Nämäkin lajit tulevat väistymään aikaa myöten voimakkaampien lajien tieltä, mutta löytänevät sitä ennen jonkin uuden muokatun alueen kasvupaikakseen. Näin se luonto huolehtii jäsenistään.