’Tekisi mieli olla oikein positiivinen ja toivottaa lukijoille aurinkoista ja lämmintä juhannusta, näinhän on tapana. Miksi en niin tekisi? Kun päivät pitkät on ulkona pieniä ja suuria askareitaan tekemässä, ei aina kiinnitä huomiota siihen, onko sää kaunis, ilma lämmin tai tuuli kohtuullinen. Ne kuuluvat luontoon, ne antavat sen suomalaisen sään vaihtelevuuden, jota eteläeurooppalaiset eivät tunne. Toinen asia on kokonaan, jos joutuu työnsä vuoksi olemaan sisällä ja odottaa juhannusta päästäkseen nauttimaan ulkoilmasta, kesän kauneudesta, lämmöstä. Sää on kuitenkin asia, jolle emme voi mitään. Olen juuri palannut kolmen päivän vaellukselta Laipan erämaa-alueelta kolmen lapsenlapseni kanssa. Sää suosi meitä. Vaikka oli kylmä, satoi, myrskysikin, oli myös aurinkoista, oli tyyntä järvenpintaa Elamonjärvellä, lintujen laulua ja kukkien loistoa, unohtumattomia kokemuksia. Kukaan ei valittanut huonoa säätä, en edes minä. Lapsihan ei sitä ajattele, vaan löytää leikin säästä huolimatta. Se on heidän luontaista joustavuuttaan. Tätä yritän löytää itsestänikin.’
Joka tapauksessa haluan toivottaa kaikille lukijoille