Saaressa

rajalansaari1

’Kävin tänään Luopioisten uusimmalla suojelualueella. Kunnan omistuksessa olevasta Rajalansaaresta on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla saaren pohjoispää. Rauhoituksen kritteerinä olivat runkomaiset lehmukset, joita lehtomainen metsä on väärällään. Tämä on hieno asia, sillä saari on toiminut pitkään kunnan ja seurakunnan virkistysalueena, leiripaikkana lapsille sekä kokoontumispaikkana. Rauhoitetun alueen kasvillisuus on upeaa lehtokasvillisuutta, josta löytyy niin imikät kuin konnanmarjatkin, pensaista näsiä, lehtokuusama ja erilaiset herukat. Alueen hienoista sammalista kerroin jo viime syksynä, kun vierailin siellä edellisen kerran. Nyt löydettiin soikkokaksikkokin, joka syksyllä jäi huomaamatta.

Rajalansaari

Olin saaressa tutustumassa sinne suunnitteilla olevaan luontopolkuun. Yhdessä toimijoiden kanssa kiersimme uudella suojelualueella luikertelevan polun ja katselimme mielenkiintoisia paikkoja, joille on suunniteltu polun rasteja. Löysimme Tobleronekivet, Lehmusmajan, Runoilijan puun, Näköalapaikan, Mäyränpesän, valtavan Peikonkiven ja salaperäisen Louhikon. Niiden luo rakennetaan aikanaan levähdyspaikkoja tai opastauluja. Retkeilijät voivat siten tutustua saaren luontoon lähemmin.

Rajalansaari

Saareen pääsee vain veneellä, joten mikään massaturismin paikkaa siitä ei muodostu. Kuitenkin toivottavaa olisi, että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan Kukkian kauneudesta saaren luontopolun näköalapaikoilta tai samoamaan hiljaisessa lehmusmetsässä keväistä linnunlaulua kuunnellen. Veneen voi laskea saaren pohjoisrannassa olevaan poukamaan, josta opastetaan polulle, jahka se valmistuu. Tässä opastuskeskuksessa voi myös nauttia eväitään tai pulahtaa uimaan lämpimänä päivänä. Kesäisin rannalla lämpiää savusauna, jonka löylyistä pääsee nauttimaan keskiviikkoisin klo 18.00 alkaen. Parhaastaan saunalla on vieraillut illan aikana useita kymmeniä pehmeästä löylystä nauttivaa. Paikkaan kannattaa siis tutustua! Lämmin kiitos niille kaikille, jotka ovat edesauttaneet tämän paikan valmistelussa.’

Rajalansaari

Järven kala

ruutana4

’En ole mikään kalamies. Muistan saaneeni aikoinaan virvelillä kaksi saalista: simpukan ja ahvenvitaa. Niinpä olen keskittynyt heittämään katiskan rantaveteen kevätaikaan ja odottamaan saalista tällaisella passiivisella tavalla. Yleensä katiskassa onkin saalista, pieniä särkiä ja ahvenia. Jo monena vuonna sinne on eksynyt myös suurempaa saalista. Kalan makuun olen päässyt haukien myötä ja kerran nuorena pelästyin ankeriasta, jota luulin ensin käärmeeksi. Myös litteitä, hopeakylkisiä kaloja on katiskaan eksynyt. Pidin niitä lahnoina ja tyytyväisenä savustin niitä herkuksi ruokapöytään. Kun ei kaloista mitään tiedä, maistui savustettu kala ihan hyvältä, vaikka jotenkin ihmettelin lahnan makua yliarvostetuksi. Sitten ystävien kanssa mietittiin kalan lajia uudelleen ja niinpä lahnani muuttuikin ruutanaksi, lähinnä järviruutanaksi. Tämä on mutaisen pohjan mönkijä ja lähes syömäkelvoton, jota myös kännikalaksi kutsutaan, koska se muuntaa nesteitään talviaikaan alkoholiksi selvitäkseen hapettomassa pohjamudassa.

Nyt otin kalasta kuvan ja etsin netistä kuvia sekä lahnasta että ruutanasta ja en enää ollutkaan varma. Kyllähän tuo kala sittenkin muistuttaa enemmän lahnaa kuin ruutanaa: pienet suomut, lovipäinen pyrstö, tummat evät. Miksei se sittenkin ole hyvänmakuinen lahna? Huijaako tieto makuaistia vai päinvastoin? Niin, mutta onhan sitten näitä muitakin samannäköisiä, on sorvaa, sulkavaa, säynettä jne. Mikähän kalani oikeastaan on? Pitää varmaankin kalan kanssa mennä oikean kalastajan juttusille.’