Suomen luonnon päivä

kurkisuo

’Tänään vietetään Suomen luonnon päivää! Maamme 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvä tapahtumasarja pitää sisällään neljä päivää, jolloin toimitaan luonnon puolesta ja luonnossa.  Tämän neljännen päivän suojelijana on tasavallan presidentti puolisoineen ja päivän aikana järjestetään tapahtumia ympäri maan. Teeman puitteissa on tehty koko vuoden retkiä, tutustuttu näyttelyihin, käyty luontotiloilla, osallistuttu miljoonan pöntön talkoisiin, oltu luonnossa, järjestetty talkoita, suojeltu Itämerta jne. Paljon hienoa toimintaa. Näistä saa tietoa Luonnonsuojeluliiton sivuilta, piirien toimintapalstoilta ja luonnonpäivän sivulta. Ei muuta kuin kaikki mukaan toimimaan, ei vain tänään, vaan ympäri vuoden.

Itse en tänään pääse mukaan, sillä pakkaan tavaroita koko ensi viikon kestävälle luontoretkelle Sallaan. Sinne kokoontuvat sammalharrastajat kartoittamaan Tuntsan erämaan sammalharvinaisuuksia. Oikeastaan siis koko ensi viikko menee maamme uskomattoman monipuolisen luonnon tarkkailussa ja inventoinnissa. Varmaankin tuon sieltä myös tähän blogiin joitakin näytteitä kuvien muodossa retkeilyn jälkeen.’

Tarkkuus

koiransilmä’Kuinka tarkkaan kasviruutu pitäisi kiertää? Tähän pohdintaan päädyin tänään, kun puita pieniessäni löysin omasta kotiruudustani uuden kasvilajin. Aivan puupinon vieressä kasvoi kanadankoiransilmä (Conyza canadensis). Ensin luulin sitä puutarhassa yleisenä kasvavaksi peltovillakoksi, sitten hakkuilla leviäväksi kalliovillakoksi, lopulta mietin pari vuotta sitten ruudulta löytämääni kallioista, mutta kun mikään näistä ei täsmännyt, päädyin koiransilmään ja sehän se kirjankin mukaan oli.

Laji ei ole uusi Luopioisiin, vaikka omaan ruutuuni onkin. Olen löytänyt tämän tulokaskasvin pari kertaa aikaisemminkin, joten ei se kuitenkaan mikään valtavan yleinen ole. Kasvi on levinnyt tällä vuosituhannella koko ajan pohjoisemmaksi. Esimerkiksi vielä 90-luvulla sitä ei oltu löydetty Keski-Suomesta ollenkaan, nyt ainakin Jyväskylässä se on jo aika tavallinen. Ensimmäinen löytö Luopioisista on vuodelta 2008.

Omasta kotiruudusta on löytynyt noin 400 lajia ja se on huimasti enemmän kuin tavallisesta pari kertaa kolutusta ruudusta, joissa lajimäärä liikkuu kahden ja kolmen sadan välillä. Tämä tietenkin selittyy sillä, että kolmenkymmenen vuoden aikana omaa ruutua on tullut tallattua vähän enemmän kuin muita ja havainnoitua tarkemmin. Lähes joka vuosi ruutuun on löytynyt jokin uusi laji, viime aikoinakin aivan tavallisia lajeja kuten juuri karvaskallioinen pari vuotta sitten. Niinpä se asettuu eri asemaan Luopioisten muihin ruutuihin verrattuna. Luopioisten kasvillisuuden kokonaiskuva on vähitellen hahmottunut kartoituksen päättyessä ja tällaiset poikkeavuudet alkavat mietityttää. Olisiko vielä joitakin ruutuja käytävä huomattavasti tarkemmin läpi?

Tosiasiahan on, että kasvillisuus muuttuu koko ajan. Kun osa ruuduista on tehty kymmeniä vuosia sitten, on niiden kasvillisuuskin ollut silloin eri kuin nyt. Koskaan ei voi päästä valmiiksi ja staattiseen tilaan. Koiransilmän ilmaantuminen hakkuulaanille kertoo muutoksesta. Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että jättipalsamista muodostuu kosteikkoja uhkaava valtakasvi, niin kuin se tällä hetkellä on.Tämä tulokaslaji ei häviä enää helpolla, niin laajalle se on levinnyt. Se asettaa vanhemmat kasvilajimme vaaraan hävitä kokonaan tai ainakin harvinaistua.

Otin koiransilmän mielihyvin vastaan ruudun uutena lajina, mutta aion seurata sen leviämistä, ettei siitä koidu vaaraa muille pihakasveille. Se on niitä kasveja, jotka siementävät runsaasti ja saattavat avarassa pihamaisemassa levitä nopeasti ympäristöön. Liikenteen mukana tullut kulkeutuu sen mukana eteenpäinkin.’

Urakka on ohi – vai onko?

pelto’Kun aikoinaan aloitin Luopioisten pitäjän kasviston tietojen keräämisen 1980-luvulla käyttäen neliökilometrikartoitusta, en voinut kuvitella, että työ venyisi seuraavalle vuosituhannelle jopa vuoteen 2016 saakka. Näin kuitenkin kävi. Viime viikolla tein viimeisen ruudun 455 ruudun määrästä. Syyt näin pitkään ajanjaksoon löytyvät ajanpuutteesta, yksin puurtamisesta ja omista voimavaroista. Olen kuitenkin pyrkinyt tekemään kartoituksen perusteellisesti hätäilemättä.

Tietenkin on selvää, ettei tällaista kartoitusta voi tehdä täydellisesti. Niinpä monia ruutuja olen joutunut täydentämään myöhemmin. Myös kasvilajit ja -paikat ovat kolmenkymmenen vuoden aikana muuttuneet rakentamisen, metsänhoidon ja liikenteen lisääntymisen kautta. Nyt päätökseen saatettu kartoitus on siis pitkälti jo vanhentunut, mutta edelleen suuntaa-antava alueen kasvillisuuden määrän ja laadun suhteen.

Tällä hetkellä Luopioisista löydettyjen kasvilajien määrä on 751 kpl. Näistä noin kolmannes on satunnaiskasveja, joita on tavattu vain kerran tai muutaman kerran. Nopeasti laskien yleisiä ja runsaita lajeja on toinen kolmannes ja kolmas sellaisia, jota tavataan harvinaisina alueelta tai ainoastaan joltain tietyltä elinympäristöltä, kuten suolta. Uhanalaisia (VU) on yhdeksän lajia ja silmälläpidettäviä (NT) 18 kpl. Näitä seuraan jatkossakin.

Tänä kesänä kerätyt tiedot tulevat näkymään kasvisivuilla viiveellä. Lähetän tiedot Helsingin Kasvimuseolle vuoden lopulla ja saan päivitetyt kartat ensi vuoden puolella. Jatkossa otan toki edelleen vastaan uusia kasvitietoja alueelta ja toimitan niitä eteenpäin. Niiden päätyminen lajikarttoihin on kuitenkin epävarmaa, koska se työ ei ole minun vallassani vaan Kasvimuseon tähänastisenkin hyväntekeväisyyden varassa. Kiitos heille siitä! Uusista lajeista teen edelleenkin sivut kasvioon. Eli työ ei suinkaan lopu kartoituksen loppumiseen. Lisäksi kasviossa on laajat osiot sammalille, jäkälille ja mikrosienille. Näiden kartoitus jatkuu edelleen ja näiltäkin alueilta otan vastaan uusia tietoja.

Eli työ on tehty – harrastus jatkuu!