6: metsämänty

mänty1’Helmikuussa hanget peittävät maisemaa ja kasvillisuutta. Vain suurimmat näkyvät. Oma suosikkipuuni on mänty enkä varmaan ole ainoa. Siksi se sopii viikon kasviksi juuri tähän aikaan. Hiihtelin viime viikolla vähäisen lumen vuoksi järvenjäätä pitkin ja katselin koukeroisia kalliomäntyjä. Piipahdin suolla ja rämeen ikivanhat tarrit tervehtivät koukeroisina. Kävelin koiran kanssa harjun mäntyholvistossa ja kuuntelin tuulen suhinaa. Sama puu – erilainen ympäristö, viikon kasvi taipuu moneksi.’

Metsämänty (Pinus sylvestris) on maamme harvoja havupuita ja levinnyt koko maahan hyvinkin erilaisille kasvupaikoille. Parittaiset neulaset erottavat sen koristemännyistä, siperiansembrasta ja makedonianmännystä, neulasten pituus kuusista. Eihän tuota voi sekottaa mihinkään toiseen maamme kasviin ja pikkulapsetkin sen tuntevat, vaikka kuulemma metsähallituksen pääjohtajan kirjoitusalustan alla onkin lunttilappu: mänty, pitkät neulaset, kuusi, lyhyet neulaset.

Vanhassa vitsissä lasta pyydettiin kokeessa kirjoittamaan kolme puulajia. Niinpä poika kirjoitti mänty, honka, petäjä ja jäi ihmettelemään, kun opettaja ei hyväksynyt hänen vastaustaan. IrjanneMännylle onkin siunaantunut paljon nimiä, virallisestihan se on metsämänty. Nimen alkuperä lienee Balttiassa, jossa männyn latvasta tehtiin talousväline, jolla sekoitettiin maitoa tai puuroa ja sillä oli nimenään mäntä. Sana siirtyi sitten tarkoittamaan puuta, josta esine valmistettiin. Meillä Suomessahan tämä talousesine on nimeltään härkin, vaikka taitaa sekin olla aika harvinainen niin sanana kuin esineenäkin nykyään.

Mänty on ollut ja on edelleen tärkeä puu. Siitä saadaan lautatavaraa, seluloosaa, polttopuuta ja monia erilaisia tarveaineita, kuten tärpättiä ja tervaa. Lääkkeeksi on pihkaa käytetty alkuajoista saakka ja sanotaan sen aineosien edelleenkin tuhoavat sieniä, homeita ja taudinaiheuttajia paremmin kuin monet nykyaikaiset lääkkeet. Jopa sairaalabakteerit voidaan torjua pihkasta saatavilla aineilla. Energiayhtiöt paraikaa suunnittelevat biopolttoaineita, joissa tärkeänä osana on mäntyöljy.

Vaikka meillä nyt on asiat hyvin ja saamme jokapäiväisen leipämme tuoreena kaupasta, niin ei ole kuin vajaat 150 vuotta, kun leipä kiskottiin männynkaarnan alta nilasta ja syötiin leivän korvikkeena. Viime kesänä sain maistaa pettuleipää. Nykysuuhun se maistui kirpeältä, kovalta ja puisevalta, mutta aikoinaan se on pelastanut paljon ihmisiä varmalta kuolemalta.

Niinpä viikon kasvi ansaitsee kunnioituksemme, varsinkin kun se on kaiken edellemainitun lisäksi hyvin kaunis kasvi kaikkina vuodenaikoina.

mänty3