’Ennustivat täksi päiväksi syksyn tähän mennessä pahinta myrskyä ja niinhän se taisi ollakin. Se piti kokea ulkona. Siispä kamera reppuun, lämpimät vaatteet päälle ja matkaan. Kun pääsin sopivalle paikalla ruovikon laitaan lintutornille, tuuli hoosasi pahimmillaan, puut kallistelivat ja pilvet kiitivät taivaalla. Silloin iski ajatus: Miten tallentaa tuulta, kuvana vai äänenä vai molempina? Suuntasin kameran taivaalle ja näppäsin kuvan, turhaan, kuin kesäinen päivä. Suuntasin kameran ruovikkoon. Aurinko loi sävyjä ja kuvasta tuli hieno pintakuva, mutta ei siinä näkynyt jälkeäkään kovasta tuulesta. Istuin penkille ja mietin. Vieressä kaveri puuhasi oman koneensa kanssa ja näytti myös mietteliäältä.

– Pitäiskö ottaa video? hän tokaisi.

Eipä ollut tullut omaan mieleeni. En edes tarkkaan tiennyt, onnistuuko videokuvaus minun kamerallani. Aikani säätimiä räplättyäni sain säädettyä videoasetukset paikoilleen, ripustin kameran jalustalle ja suuntasin sen alas ruovikkoon. Valtavan kohinan lisäksi sain tallennettua heiluntaa ja huojuntaa, siis ääntä ja kuvaa. Kotona editoin siitä pätkän ja liitin tähän yläpuolelle.

Tämä kokeilu onnistui näin ensi kerraksi mielestäni aika hyvin. Kun vielä harjoittelen lisää, saan toivottavasti kamerankin liikkumaan joustavammin, tsuumaukset kuntoon ja editoinninkin hienoudet esiin. Kannattipa mennä myrskyyn. Muutenkin myrsky ulkona järven äärellä ja vanhassa rapistuvassa luhtametsässä oli hieno kokemus.

Tämä retki oli juuri niitä huonon ilman kuvaushetkiä, joista olen pari kertaa kirjoittanut. Olisihan toki ollut mukavampaa jäädä sisälle lämpimään ja lukea hyvää kirjaa, mutta nyt sain yhden elämyksen lisää ja monta omasta mielestäni kivaa kuvaakin kaupan päälle. Niitä voin esitellä joskus toiste. Tämä video-kokeilu oli nyt tämän session aihe enkä sotke siihen muuta.’